Kun lapsi syntyy, ei voi ymmärtääkään, miten nopeasti vierähtää 15 vuotta ja tuo sama lapsi astelee jo alttarille ensimmäistä kertaa. Esikoisemme rippijuhlia vietettiin kaksi vuotta sitten, ja tuntui aivan silmänräpäykseltä, kun vanhimman tyttären konfirmaatiopäivä koitti. Jotenkin tyttären kasvu koskettaa äitiä eri lailla kuin pojan kasvu, vaikka molemmat ovat yhtä rakkaita ja tärkeitä. Tyttäreen peilaa kuitenkin väistämättä itseään ja muistelee omia nuoruusvuosiaan.
Rippijuhlaa saimme viettää aurinkoisena kesäpäivänä. Koskaan ei voi tietää, millaista säätä Suomen kesä meille antaakaan, mutta meillä oli tänä kesänä todella hyvä tuuri. Nuorilla oli toki lämmin albojen alla, mutta onneksi isoset tarjoilivat halukkaille aina vettä, kun he sitä pyysivät.
Järjestimme juhlat kotona, ja senkin vuoksi oli mukava, että oli lämmintä, jotta osa vieraista sai halutessaan istua parvekkeellakin. Meidän kerrostalokotimme kun ei ole suuren suuri, joten istumapaikkoja on rajattu määrä. Olin toki huomioinut asiaa niin, että ne, jotka eivät tulleet aamulla kirkkoon, saapuivat juhliin vasta iltapäivällä. Näin saa kätevästi jaettua vierasmäärää niin, että kaikki eivät tule samaan aikaan kahville. Kaikki tarjottavat tilasin paikalliselta nuorelta kondiittorilta, ja meidän perheen miehet hakivat ne juhla-aamuna meille.
Tämän Anna-Mari Koskisen runon kirjoitin vieraskirjaamme konfirmaatiopäivän kohdalle. Minulla on ollut vieraskirja omista ylioppilasjuhlistamme saakka, ja sinne on nyt vuosien varrelta kertynyt paljon muistoja ja ihania kirjoituksia vierailtamme niin häistä, lasten kastejuhlista kuin syntymäpäivistäkin. Meillä onkin jo yleinen vitsi, että juhlista ei poistuta, ennen kuin vieraskirjassa on vähintään nimmari!
Vaikka lapsen ripille pääsy on jotenkin haikeaa, on se myös suuri kiitoksen ja ilon aihe. On hienoa todeta, että minun oma rakas tyttäreni on kasvanut jo hienoksi naisen aluksi, jolla on koko maailma ja elämä edässään. Hänellä on suuria unelmia, ja edessä odottaa monta seikkailua, monia upeita kokemuksia ja mieleenpainuvia tilanteita. Toivon, että enkeli seuraa häntä jokaisessa elämän käänteessä, kulkee vierellä jokaisella askeleella.
Rippijuhlaa saimme viettää aurinkoisena kesäpäivänä. Koskaan ei voi tietää, millaista säätä Suomen kesä meille antaakaan, mutta meillä oli tänä kesänä todella hyvä tuuri. Nuorilla oli toki lämmin albojen alla, mutta onneksi isoset tarjoilivat halukkaille aina vettä, kun he sitä pyysivät.
Järjestimme juhlat kotona, ja senkin vuoksi oli mukava, että oli lämmintä, jotta osa vieraista sai halutessaan istua parvekkeellakin. Meidän kerrostalokotimme kun ei ole suuren suuri, joten istumapaikkoja on rajattu määrä. Olin toki huomioinut asiaa niin, että ne, jotka eivät tulleet aamulla kirkkoon, saapuivat juhliin vasta iltapäivällä. Näin saa kätevästi jaettua vierasmäärää niin, että kaikki eivät tule samaan aikaan kahville. Kaikki tarjottavat tilasin paikalliselta nuorelta kondiittorilta, ja meidän perheen miehet hakivat ne juhla-aamuna meille.
Tänään matkaan lähdet.
Mitä toivoisin?
Olkoon suojanasi
siipi enkelin.
Taivaan isän siunaus
tiesi varjelkoon.
Johtakoon hän sinut
tuuleen, aurinkoon.
Tämän Anna-Mari Koskisen runon kirjoitin vieraskirjaamme konfirmaatiopäivän kohdalle. Minulla on ollut vieraskirja omista ylioppilasjuhlistamme saakka, ja sinne on nyt vuosien varrelta kertynyt paljon muistoja ja ihania kirjoituksia vierailtamme niin häistä, lasten kastejuhlista kuin syntymäpäivistäkin. Meillä onkin jo yleinen vitsi, että juhlista ei poistuta, ennen kuin vieraskirjassa on vähintään nimmari!
Vaikka lapsen ripille pääsy on jotenkin haikeaa, on se myös suuri kiitoksen ja ilon aihe. On hienoa todeta, että minun oma rakas tyttäreni on kasvanut jo hienoksi naisen aluksi, jolla on koko maailma ja elämä edässään. Hänellä on suuria unelmia, ja edessä odottaa monta seikkailua, monia upeita kokemuksia ja mieleenpainuvia tilanteita. Toivon, että enkeli seuraa häntä jokaisessa elämän käänteessä, kulkee vierellä jokaisella askeleella.
Paljon onnea rakas Aada, äiti on tavattoman ylpeä sinusta.