Marraskuu on jo niin pitkällä, etteivät meidän Nisset malttaneet enää pysyä laatikoissaan. Suurin osa tontuista löysi paikkansa keittiöstä, mutta kyllä yksi pariskunta pääsi olohuoneeseenkin.
Nämä Mailegin Nisset jakavat mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta meidän perheen joulunodotuksesta ne ovat löytäneet jo tukevan jalansijan.
En kuitenkaan ole vielä päättänyt, ovatko Nisset, Greengaten joulunpunaiset astiat ja muutama punainen sohvatyyny tänä jouluna ainoa punainen väriläiskä kotonamme. Pikku hiljaa alan kallistua enemmän ja enemmän siihen, että muutoin joulumme on tehty valkoisesta ja hopeasta.
Tällaisia tonttupuuhia täällä vietetään keskellä marraskuista sairastupaa. Toivottavasti sinä olet pysynyt terveenä!
Joko olet kuullut tai jopa tehnytkin tämän joulun hittiherkkua - vihreäkuulatorttuja? Olin itse onnistunut pysymään täysin tietämättömänä tästä herkullisesta ideasta viime viikkoon asti, kunnes siitä kuulin. Sen verran herkullisilta ne kuulostivat, että pakkohan niitä oli kokeilla jo heti isänpäiväksi!
Aineksia näihin joulutorttuihin ei juuri tarvitse pitkään mietiskellä: korvaat tortun marmeladin puolikkaalla vihreällä kuulalla, tai miksei toisen väriselläkin kuulalla. Sen sijaan sain kantapään kautta oppia, että marmeladi kannattaa kiinnittää hammastikulla torttuun, sillä muutoin voi käydä niin kuin minulla kävi ensimmäisen pellillisen kanssa: kuula valui pellille sulaessaan. Kyllähän sen sai helposti lusikoitua takaisin tortun päälle, mutta helpommalla pääset, kun tökkäät hammastikun tortun keskelle. Torttujen jäähdyttyä hiukan ripottelin päälle vielä tomusokeria, ja kauan ei tortut lautasella viipyneetkään, vaan menivät parempiin suihin!
Meillä nämä vihreäkuulatortut ovat etenkin nuorison mieleen. Heitä en ole saanut totutettua luumumarmeladin makuun, vaikka se mielestäni onkin se ainoa oikea Joulutorttu. Vaan ei haittaa, kyllä nämä maistuvat meille aikuisillekin oikein hyvin! Tässä ennen joulua on vielä hyvin aikaa kokeilla näitä eri makuisilla marmeladikuulilla, ja jouluksi voi sitten tehdä vaikka jokaista makua - sitä luumumarmeladia unohtamatta.
Miten on, alkoiko tehdä näitä mieli vai joko olet näitä paistellut?
Viime postauksessani esittelin meidän uutta olohuonetta, tänään vien teidän muuallekin. Ehkä suurin iloinen yllätys tässä asunnossa oli suuri keittiö. Tai noh, ei se välttämättä ole jokaisen mittapuun mukaan suuri, mutta erittäin kapean rivitalokeittiön jälkeen olemme innoissamme, kun nyt keittiöön mahtuu useampikin kokkaaja yhtä aikaa! Kuuden hengen perheessä tuntuu, ettei koskaan voisi olla liikaa tilaa.
Muuttomme vuoksi jouduimme myymään paljon huonekaluja ja tavaroita, ja saimmekin niillä rahoilla ostettua kaiken tarpeellisen tähän kotiin. Esimerkiksi keittiöön vei kolme ovea, ja toisaalta säilytystilaa oli niukasti. Niinpä suljimme kaksi ovea, ja toisen eteen ostin Ikeasta vitriinkaapin, johon mahtuu hienosti kaikki vuoat ja tarjoiluastiat, jotka eivät kiinteisiin kaappeihin mahtuneet. Verhoissa tingin ja hankin halvat Ikean perusverhot. Keittiössä sidoin ne Riviera Maisonin kauniilla nauhalla.
Lempiastiahyllyni pääsi tämänkin keittiön seinälle.
Vuokranantaja teetti keittiöön remontin, jossa vaihdettiin vanhat rikkinäiset kaapinovet sekä pöytätaso, ja välitilaan asennettiin lasikuitupaneeli. Keittiön ilme piristyi kerta heitolla! Tuo lasikuitupaneeli on aika kiva keksintö. Koska se on nykyisin täyttä lasikuitua, ei siihen voi kertyä kosteutta. Sen avulla välitilan saa uudistettua helposti.
Meidän makuuhuoneesta ja kaksosten huoneesta ei vielä postauksia voi tehdä, sillä ne ei ole edelleenkään täysin valmiit. Keskimmäinen lapsemme sen sijaan sisusti itse huoneensa, valitsi tehosteseinän värin, ja huone oli tässä kunnossa jo muuttoiltana! 13-vuotiaalle on oma huone ja siitä huolehtiminen selkeästi tärkeä asia.
Tässä oli tämän hetkiset kotipostaukseni. Täysin jouluhulluna olen jo laitellut meille hiukan jouluasetelmia, jotrn seuraavasssa postauksessa aletaan odottaa joulua! Pysy siis kuulolla.
Blogihiljaisuutta on kestänyt jo niin pitkään, että näinköhän teitä lukijoita on enää jäljelläkään? Minulla on kuitenkin varsin hyvä syy hiljaisuuteen, uskokaa pois! Me nimittäin päätimme äkisti ja yllättäen miehen työpaikan vaihtumisen seurauksena muuttaa. Kyllä, muutimme kauniilta Saimaan rannalta pois, ja vieläpä rivitalokodista kerrostalokotiin. Niin, en suostu tästäkään kodista puhumaan kerrostaloAsuntona, sillä kyllä olen täällä kovasti tehnyt töitä mieheni kanssa, jotta tästäkin tulisi meille oikea Koti. Lapset ainakin viihtyvät täällä hyvin: teinit pääsivät vihdoin takaisin ystäviensä luo ja kaksoset saivat heti sydänystävät alakerrasta. Mutta joko olisi aika raottaa oveamme, ja kutsua teidän kierrokselle uuteen kotiimme? Tervetuloa meille!
Hupsis, kuviahan olisi taas vaikka minkä mitalla! Toivottavasti et jo nukahtanut ruudun ääreen. Taidankin jatkaa kotimme esittelyä seuraavassa postauksessani, joten jos haluat tutustua uuteen kotiimme lisää, pysy kuulolla!
