Suurperheen retki Sideen, kannattiko siitä maksaa?

Olimme Alanyan matkalla kaksi viikkoa, joten ilman muuta halusimme tehdä sieltä retkiä lähiympäristöönkin. Matkatoimistojen retket tulisivat todella kalliiksi tällaiselle suurperheelle, ja olinkin iloinen löytäessäni Facebookista ryhmän, jossa Alanyassa asuva suomalainen yrittäjä järjestää retkiä edullisesti. Jos olisin tuon tiennyt jo matkaa varatessamme, olisimme ottaneet hänen kauttaan myös kuljetukset lentokentältä hotellille, sillä olisin saanut ne puolet halvemmalla kuin matkatoimiston kautta. No, yhtä kaikki, ainakin pääsimme retkille edullisesti. Kävimme kahdella päivän retkellä. Pikkubussi tuli hakemaan meidät hotellilta yhdeksältä aamulla ja toi meidät sinne takaisin viideltä iltapäivällä.

Ensimmäinen päivän retkemme suuntasi Siden vanhaan kaupunkiin. Siden vanhan kaupunkin antiikinaikainen teatteri sekä Apollon ja Ateenan temppelialue ovat paikan suurimmat nähtävyydet. Retkipäivämme oli todella kuuma, aurinko paahtoi ja lämpötila varjossakin kohosi neljäänkymmeneen asteeseen. Siinä missä meidän perheen miehet tutkivat innoissaan antiikinaikaisia rakennuksia, kävivät museossa ja lukivat kohteiden tietoja, meille naispuolisille riitti vanhaan teatteriin tutustuminen. Siden amfiteatteri on Turkin suurin ja siellä on aikoinaan taistellut gladiaattorit leijonien kanssa. Vaikka teatteria pääsee ihailemaan ulkopuolelta ilmaiseksi, olihan siellä käytävä sisälläkin. Pääsyliput maksoivat 15 liiraa, joten kallista tämä tutustuminen ei ollut.

Helteessä tarpoessamme varjopaikasta varjoon mietimme, kuinka rankkaa on muinoin ihmisillä tuolla ollutkaan. Silloin ei ole ollut tarjolla pikaruokapaikkoja, joista saa jääkylmää cocista, kuten meille onneksi oli. Olin etukäteen haaveillut näkeväni upeat Apollon temppelin rauniot, jotka kohoavat uljaina valkoisen hohtavina sinistä merta vasten, mutta tyttöjen kanssa en olisi voinut kuvitellakaan käveleväni sinne tuossa helteessä. Niinpä ihailin niitä esikoiseni ottamista kuvista tällä kertaa.

Antiikin Siden jälkeen meidän olisi ollut mahdollista käydaä katsomassa Manavgatin vesiputoukset, mutta päätimme viettää loppupäivän Nova Mallilla. Tuossa suuress Manavgatin ostoskeskuksessa on niin merkkiliikkeitä, lelukauppoja, pikaruokaloita kuin LC Waikiki- vaateliike, joka turkkilainen vaateketju. LC Waikikin vaatteet vastaavat mielestäni H&M:n vaatteita niin laadultaan kuin hintatasoltaankin. Keskimmäinen tyttösemme löysikin sieltä paljon vaatteita itselleen, mutta kaksosten mieleen ketjun lastenvaatteet ruutumekkoineen ja nallekuvineen olivat liian lapsellisia.

Vaikka päivä oli todella kuuma, oli retki ehdottomasti jokaisen euron arvoinen! Retki nimittäin maksettiin euroina suoraan kuljettajalle päivän päätyttyä. Tämä saatiin onneksi tietää jo kotimaassa, joten olin osannut varata kuskille tasarahan. Etenkin esikoiselle oli historiallisten nähtävyyksien näkeminen tärkeä osa matkaamme, joten olen tyytyväinen, että lähdimme tälle retkelle. Lämpimän rekipäivän jälkeen oli mukava pulahtaa vielä hotellin uima-altaaseen. Kerron toisesta retkestämme seuraavassa postauksessani, jottei tästä tulisi aivan liian pitkä. 

Viimeinen kiusaus!

Lainasin otsikkoa suoraan Jare Tiihoselta alias Cheekiltä, jonka kanssa meidän tytöt pääsivät keskiviikkona juttelemaan koulukiusaamisesta Lastenklinikoiden Kummien järjestämässä Elämä Lapselle-konsertin pressitilaisuudessa. Tyttöjä on kiusattu todella paljon elämänsä aikana, ja heistä oli todella mahtavaa päästä juttelemaan aiheesta sekä Cheekin että myös Elastisen kanssa. Olen aiemmin kertonutkin, että kaksosemme ovat erityislapsia, ja heillä on monia erilaisia pitkäaikaissairauksia. Heidän elämänpolkunsa ei ole ollut mikään helpoin mahdollinen, toinen heistä asui sairaalassa elämänsä ensimmäiset 14kk:tta ja on myös käynyt läpi todella monta leikkausta, taistellut useaan otteeseen henkensä edestä ja tukeutuu tälläkin hetkellä letkuruokintaan mahalaukkuavanteen kautta.

Ihan heti en äitinä olisi uskonut, että meidän yltiösosiaaliset, iloiset ja sisukkaat tytöt joutuvat vuosikausien kiusaamisen kohteeksi. Niin vain kävi. Tyttöjen pienikokoisuus on ollut kova pala monille ikätovereille, ja se on antanut syyn nimitellä, syrjiä ja jopa potkia. Onneksi tytöt eivät ole luovuttaneet, ja nyt heillä molemmilla on jo hyviä ystäviä, eikä luokkatovereista enää kukaan kiusaa. Tyttöjä kuitenkin huolettaa, kuinka heidän käy uudessa koulussa, johon he muuttavat ensi kuussa. 

Lastenklinikoiden Kummit tukevat niin pienten potilaiden sairauksien hoitoa, tutkimusta, potilasviihtyvyyttä kuin lasten ja nuorten mielenterveystyötäkin. Mielenterveys onkin asia, joka on kovin koetuksella kiusaamisen kohteena ollessa. Tällöin lapsikin voi sairastua masennukseen, ahdistukseen, jopa itsetuhoisuuteen. Meidän tytöille oli todella tärkeää saada kuulla, että myös Cheek ja Elastinen ovat olleet luokan lyhimpiä. Se antoi tytöille aseen mahdollisia tulevia kiusaajia kohtaan:"Mitä väliä, jos olen lyhin, niin oli Cheek ja Elakin!"

Mutta hei, josko kuitenkin haluaisit itse nähdä tyttöjen keskustelun Cheekin ja Elastisen kanssa? Tässäpä se sinullekin nähtäväksi:

Toivottavasti jokaisessa koulussa koettiin viimeistään tänään Viimeinen Kiusaus! 

Kurpitsalyhtyjä ja Hamam-pyyhkeitä

Shoppailumahdollisuuksia Alanyassa riittää. Kerron niistä yleisemmin seuraavassa postauksessani, mutta tällä kertaa haluan kertoa teille kahdesta ainutlaatuisesta tuotteesta, joihin matkallamme törmäsimme. Monissa basaarikaupoissa oli jos jonkinlaisia marokkolaisia lasilyhtyjä, mutta kaikkein eniten kiinnitin huomiota upeisiin, puisilta näyttäviin lyhtyihin.

Sainkin matkani aikana selville, että nämä lyhdyt eivät suinkaan ole puuta, vaan kuivattuja kurpitsoja! Kurpitsaa kuivataan lyhtyä varten vuoden verran ja sen jälkeen siihen porataan reikiä erilaisia poranteriä käyttäen. Työ vie aikaa ja vaatii keskittymistä, sillä jos poratessasi saat kurpitsan halkeamaan, koko vuoden kuivatusprojekti on mennyt hukkaan!

Kale-kukkuloilla vieraillessamme saimme seurata lyhdyntekijää työssään. Täytyy kyllä todella nostaa hattua noille käsityöläisille, jotka jaksavat keskittyä ja tehdä hyvin tarkkaa työtä aina se suuri vaara mielessä, että pora hiukan lipeää ja koko lyhty halkeaa. Meille kerrottiin, että suuren lyhdyn poraamiseen menee aikaa 12-14 päivää. Kuvittele ensin tyhjentäväsi kurpitsan, kuivattavasi vuoden ajan sitä, poraavasi sitä 13 päivää ja hupsis, viimeisenä päivänä kurpitsa halkeaa! Huh, ei ihan minun hermot tuohon riittäisi, jos ei kyllä taidotkaan!

Se, mikä näissä lyhdyissä ällistytti niiden upeuden lisäksi, oli niiden edullinen hinta. Lyhdyt maksoivat koosta riippuen 7-16 euroa. Nämä eivät siis todellakaan ole hinnalla pilattuja. Tottahan toki meidänkin oli tällaisia kotiin ostettava. Vanhin tyttösemme osti yllä olevan kuvan tulppaanin muotoisen valkoisen pienen lyhdyn, kaksosille ostin alemman kuvan kilpikonnalyhdyn ja itselleni alemman kuvan valkoisen suuren lyhdyn upealla kukkakuviolla. Hintaa näille kolmelle lyhdylle tuli yhteensä 30 euroa, ja saivatpa kaksoset kaupan päälle vielä linnun pesän eli lyhdyn, johon ei oltu porattu reikiä.

Kurpitsalyhtyjen lisäksi Turkista löytyy myös mahtavia Hamam-pyyhkeitä. Nämä perinteiset turkkilaiset pyyhkeet ovat joko puuvillaa tai bambusekoitetta, ja ne kuivuvat huomattavasti nopeammin kuin perinteiset froteiset pyyhkeet. Nämä menevät myös helposti pieneen tilaan ja ovat mukavan pehmeän tuntuisia.

Hamam-pyyhkeet ovat paitsi hyviä pyyhkeinä, niitä voi myös käyttää pöytäliinoina, huiveina tai vaikkapa saunan laudeliinoina. Hyvä paikka Alanyassa on Hamam-pyyhkeiden hankkimiseen Green Body-kauppa, joka löytyy Damlatas-kadulta. Tuon liikkeen valikoima on suuri puuvillapyyhkeistä bambupyyhkeisiin, ja lisäksi kaupassa myydään erilaisia oliiviöljysaippuoita, etenkin suomalaisten suosimia menthol-kristallikiteitä saunan kiukaalle, ja erilaisia pesusieniä, - kintaita ja aromiöljyjä.

Geeen Body, Çarşı Mahallesi, Damlataş Cd. No:70, 07400 Alanya/Antalya, 

Pyyhkeiden hinta riippuu laadusta riippuen. Bamnusekoitteiset pyyhkeet maksoivat 10e/kpl, ja ne tuntuivat aivan ihanan pehmeiltä. Meidänkin oli aivan pakko ostaa koko perheelle tällaiset pehmeät, pieneen tilaan menevät pyyhkeet. Jatkossa ei tarvitse miettiä, mahtuuko pyyhkeet mukaan matkalaukkuun vai ei! 

Tässä oli nyt muutama ostostärppi Alanyan matkalle. Seuraavassa postauksessa kerron, löytyykö Alanyasta kunnon ostoskeskuksia, ja entäpä, mistä kannattaa ostaa turistienkin suosimaan aitoa turkkilaista omenateetä! 

Turkissa ei uskalla liikkua, vatsataudit iskee, eikä sinne uskalla varsinkaan lasten kanssa matkustaa! Vai uskaltaako sittenkin?

Perheellemme tuli keväällä ainutlaatuinen tilaisuus varata yhteinen lomamatka. Meidän lapset eivät ole koskaan käyneet etelässä, eivät lentäneet lentokoneella, eivätkä tutustuneet Ruotsia oudompaan kulttuuriin. Lapsillamme on myös monenlaisia erityistarpeita, eikä niistä suinkaan vähäisin ole toisen kaksosen mahalaukkuavanne, joten matkan suunnittelu ei ollut ihan yksinkertaista.

Vertailimmekin pitkään eri kohteita. Suurimpina kriteereinä matkan valitsemiselle olivat aurinko ja edullisuus. En myöskään halunnut valita kohdetta, johon olisi liian pitkä matka lentää, sillä en tiennyt, kuinka lentomatka tulee sujumaan. Maaliviivalle pääsivät Turkin Alanya tai Mallorcan Alcudia. Molemmissa olen itse käynyt aiemmin ja molemmista kohteista olen tykännyt. Näiden kahden kohteen välillä suurin ero ei suinkaan mielestämme ollut terroriuhka, vatsataudit tai eri valuutta, vaan hintataso. Siinä missä olisimme päässeet Mallorcalle viikoksi, pääsimme Alanyaan kahdeksi viikoksi. Siispä, monien kauhuksi, valitsimme kohteeksemme Turkin Alanyan.

Sen tiesin jo etukäteen, että ruoka ja juoma on Turkissa halpaa. Siispä valitsimme majoitusvaihtoehdoksi kahden makuuhuoneen huoneiston huoneistohotellista. Toisaalta kuuden hengen perheelle ei ihan kauheasti valinnanvaraa ole hotelleissa, ei ainakaan sellaisissa, joihin budjettimme ylsi. Valintamme oli kuitenkin hyvä. Huoneistossa oli hintaan sisältyvä ilmastointi, joka todellakin tuli tarpeeseen kahden viikon lomamme aikana. Hellettä kun piisasi yötä päivää! Huoneistoa siivottiin tehokkaasti päivittäin, ja toisella viikolla ystäväni vinkkasi, että hei muuten, siivoojat tiskaavat kyllä tiskitkin, jos vaan aamulla maltat ne heille jättää, hih.

Lämpöä Alanyassa tosiaan riitti, mutta lämpöähän olimmekin menneet hakemaan. Päivisin uitiin monen monituista tuntia, ja iltaisin kävimme basaareissa ja rannalla. Hotellimme sijaitsi lähellä Kleopatra-rantaa, jonka upea hienohiekkainen rantaviiva on kaksi kilometriä pitkä. Ikävä kyllä ranta syvenee melko nopeasti, ja aallot olivat niin hurjia, ettei kaksoset voineet meressä juuri uida. Sen sijaan hotellin uima-altaissa pulikoitiin usein aamusta iltaan.

Illalla otimme toisinaan taksin, jolla ajelimme Basaari-alueelle. Taksikyydit olivat halpoja, vain muutaman euron, ja kaikkiin takseihin mahtui 6-7 henkilöä. Useimmiten kysyimme matkan hinnan etukäteen, vain muutaman kerran kuski käytti taksimittaria. Kaiken maksoimme matkallamme liiroina, sillä se on edullisempaa. Tippien antaminen oli tärkeää, ja onneksi olimme vaihtaneet jo Suomessa hiukan rahaa, sillä hotellin pikkolo odotti tippiä kannettuaan laukkumme sisälle hotellihuoneeseemme. 

Entä sitten se terroriuhka ja ne hurjat vatsataudit? Niistähän meitä tosiaan varoiteltiin useaan otteeseen. Monelta sain kuulla, kuinka Alanyassa tehdään jatkuvasti ratsioita, joissa kaikkien täysi-ikäisten on esitettävä passinsa. Hygieniataso on huonoa, ja vatsataudit jyllää. Noh, ei se ihan niin mennyt! Toki suurissa ostoskeskuksissa oli metallinpaljastimet, joiden läpi piti kulkea sisälle mennessä. Lentokentällä oli vartijoilla rynnäkkökiväärit, mutta toisaalta niin oli lähtiessämme Helsinki-Vantaallakin. Passeja meiltä ei Alanyassa kyselty kertaakaan, mutta yhdeltä retkeltä tullessamme pikkubussimme pysäytettiin ja kuskin oli esitettävä passinsa. Ei ole siis aivan huuhaatietoa, että joskus saatetaan busseja ja takseja pysäyttää, ja jokaisen on esitettävä passinsa. Tätä saattaa myös tapahtua kauppakeskuksissa, joten varmuuden vuoksi niissä käydessämme kannoin passeja mukanani.

Hygieniataso sen sijaan ei ole mitenkään erityisen huono. Turkin vesijohtovettä ei kuitenkaan meidän vatsat kestä, joten pullovettä saa kantaa kaupasta olan takaa. Se ei onneksi ole kallista. Käsidesiä käytimme alkumatkalla aina ennen ruokailua, mutta pian huomasin senkin unohtaneeni laukustani. Jäitä annoimme laittaa juomiin surutta ja jäätelöitä söimme myös hyvillä mielin saamatta minkäänlaista ruokamyrkytystä. Toki aina on riski ruokamyrkytykseen lämpimissä olosuhteissa, joten huolellisuus ei ole koskaan pahitteeksi. 

Iltaisin basaarialueellakin olo tuntui turvalliselta. Turkissa on paljon sisäänheittäjiä, ja heidät höpinänsä toisinaan ärsytti, mutta aika pian sitä oppi olemaan huomioimatta heidän huuteluitaan. Turismi on Alanyassa vähentynyt todella paljon, ja kaikkialla oli melko hiljaista. Meitä se ei toki haitannut, päin vastoin. Minkäänlaista turvattomuuden tunnetta en kuitenkaan tuntenut.

Tämä oli nyt tällainen yleisluontoinen postaus matkastamme. Jos haluat tietää, onko siellä Turkissa muuta ostettavaa kuin piraattituotteita, nahkaa ja kelloja, niin ole kuulolla! Saatat vielä yllättyä!