Tassuttelua

Meidän perhe kasvoi heinäkuussa yhdellä perheenjäsenellä, niin kuin olenkin aiemmin täällä jo kertonut. Kotiimme muutti pieni chihuahua-neiti, Nuppu. Meillä oli jo ennestään mäyräkoira-kääpiöpinseri Daisy, joka täytti heinäkuussa 4 vuotta. Ajattelimme, että hänelle tekee oikein hyvää saada ympärilleen nelijalkainen laumanjäsen. Nuppu kotiutui hyvin saman tien, mutta Daisypa ei uutta tulokasta noin vaan hyväksynytkään. Agressiivinen hän ei ollut, ei suinkaan, vaan vältteli pientä innokasta pentua kuin pahempaakin hirviötä! Daisy-raukka muutti kokonaan yläkertaan, juuri ja juuri suostui syömään tulemaan alakertaan. Välillä jo meinasi epätoivo iskeä, tuleeko tytöistä koskaan kavereita. Mutta niinhän siinä kävi, että kun antoi heidän rauhassa tutustua toisiinsa, niin nyt ovat jo oikein hyviä ystäviä.

Daisy otettiin meille aikoinaan ns.terapiakoiraksi esikoisen sairastuttua vaikeaan masennukseen. Ja koiranpentu auttoikin häntä kovasti, oli lohtuna ja turvana. Minulle koiranpennun hoivaaminen on  nyt käynyt hyvin vauvan hoivaamisesta. Ja on ollut ihanaa, että täällä on ollut nelijalkainen vauva hoidettavana, kun ne omat pienimmätkin vauvat lähti jo kouluun. Eläinterapiaa siis harjoitetaan täällä! 

Tällaisia karvaisia sisustusjuttuja tällä kertaa ;) Oikein mukavaa viikon alkua kaikille! 

Saunan muutos

Kodissamme on hyvin simppeli, pieni sauna. Siellä ei ole mitään erikoisia selkänojia tai muutakaan erityistä, vaan kuten vuokra-asunnoissa useimmiten on, niin sauna kuin muutkin huoneet on tehty melko yksinkertaisesti. Saunassa on kyllä katossa led-lamput, joista pidän kovasti, mutta muutoin se ei ole minua mitenkään kummasti lämmittänyt, paitsi tietysti fyysisesti. Olinkin erittäin iloinen saadessani Teknokselta valita mieleiseni Satu Saunavahan, jolla voisin muuttaa saunamme ilmettä. Valitsin sävyksi vaaleanharmaan, sillä olohuoneemme lattia on vaaleanharmaata parkettia, ja halusin viedä samaa sävymaailmaa saunankin puolelle. Tästä lähdimme siis liikkeelle:

Vahan värin valittuani pitikin päättää, vahaanko vain lauteet vai lauteet ja katon, tai kenties seinät vai koko saunan. Siinä olikin pohtimista, mutta päädyin lauteisiin ja olen tyytyväinen päätökseeni. Sauna muutti ilmettään jo lauteiden, kaiteiden ja penkin vahaamisella!

.

Toki saunakiulu ja löylykauhakin oli vahattava samaan sävyyn: 

Satu Saunavahaa oli todella helppo levittää. Se on hyvin juoksevaa ja vesiliukoista, joten niin sutiminen kuin maalipenssilin puhdistaminen oli vaivatonta. Vahasta tulee vahamainen likaa hylkivä pinta. Koska en tiennyt, onko meidän saunan pintoja koskaan vahattu, ei ainakaan muutamaan vuoteen, levitin vahaa kaksi kertaa. Näin sain myös aikaiseksi hiukan tummemman sävyn. Satu Saunavahaa on saatavissa monissa eri sävyissä ja toki värittömänä myös. Tietoa ja värikartan voit käydä lukemassa täältä. Vaha oli kuitenkin sen verran juoksevaa, etten vielä tässä vaiheessa ryhtynyt katon vahaamiseen. Pitää nyt hetki sulatella saunan ilmettä ja päättää sitten, vieläkö se muuttuu. Seinien vahaaminen kuultovalkoiseksi houkuttelisi kyllä, mutta katsotaan nyt. 

Tänään olisikin virallisesti saunapäivä, eikös se lauantai-ilta ole perinteisesti ollut saunailta? Minulle on kuitenkin iskemässä taas kerran angiina, joten jätän saunat väliin ja menen viltin alle makoilemaan. Oikein ihanaa lauantai-iltaa kuitenkin kaikille, saunotte tai ette! 

Sananen sohvasta...

Minähän hankin meille Ektorpin reilu vuosi sitten nettikirpparilta. Olin jo vuosia valkoisesta ektorpista haaveillut, ja yllättäen sellainen astui eteen paikallisella nettikirpparilla erittäin edullisesti. Paikan päälle päästyämme saimme vieläpä todeta, että sohva oli lähes uudenveroinen. Samalla rahalla kun myin vanhan sohvamme, sain tilalle ektorpin. En olisi parempia kauppoja voinut tehdä!

Käytössä Ektorp on ollut kaiken sen unelman ja odottamisen väärti. Hankin samantien toiset valkoiset vaihtopäälliset, joten kun likaiset päälliset menee pesuun, voin saman tien laittaa tilalle jo uudet. Kätevää! Monien pelottelu valkoisesta väristä huonona ratkaisuna lapsiperheeseen ei ole meillä pitänyt paikkansa juurikin pestävien irtopäällisten ansiosta.

Ainut miinus, ja suuri sellainen on ollut selkänojatyynien heikkolaatuinen kangas. Selkänojatyynyt eivät ole mielestäni edes kunnon kangasta, vaan sellaista ohutta harsomaista materiaalia. Joka sitten repeytyy todella, todella herkästi, kun tyynyyn vaihtaa päällisiä. Istumatyynyt ovat erilaista materiaalia, ja joskin niistä tulee aika lailla höyheniä läpi, kuten kuvasta näkyy,

niin ne eivät sentään repeile näiden selkänojatyynyjen lailla. Koiramme oli onnistunut saamaan kunnon reinän tyynyyn hyppäämällä sen päälle:

Onko muilla Ektorpin omaavilla ollut samanlaista murhetta selkänojatyynyjen kanssa? 

Murhetta tai ei, niin en silti tuota mihinkään vaihtaisikaan. Onhan se aivan ihana, ja pestävien päällistensä ansiosta juuri sopiva meidän perheeseen! Kuten kuvasta näkyy, koirammekin siinä viihtyvät. Tämä kuva on tosin kesältä, jolloin meillä ei vielä ollut kuin yksi hauveli.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Syystunnelmaa

Olemme hiukan jo laitelleet pihaa syyskuntoon, mutta vielä on paljon tekemistä. Kesäkukat on korjattu pois, ja laitoin orvokkien tilalle kaksi syklaamia tuomaan pihalle tunnelmaa. Toivottavasti tänä vuonna saisimme laitettua kaikki tavarat talviteloilleen ennen ensilumen tuloa! Se voi olla vain toiveajattelua, sillä joka ikinen talvi ensilumi pääsee meidät yllättämään. Noh, tänä vuonna ainakin aloitimme ajoissa, joten saas nähdä, kuinka lopputuloksen kanssa käy!

Oikein ihanaa syysviikon jatkoa kaikille! 

Valo pimeässä

Blogini sivupalkissa on linkki kirjoittamaani kirjaan Kyllä minä sinua rakastan, ja olen muutoinkin hiukan raottanut elämäämme täällä bloginkin puolella. Ei varmasti ole monelle enää yllätys kuulla, että meillä on neljä lasta, joista kaksi lasta on erityislasta ja yksi lapsistamme on sairastanut vaikean masennuksen. Tuo vaikea taival, jonka sain äitinä kulkea toisen kaksosistamme asuessa sairaalassa yli vuoden syntymänsä jälkeen, vei minutkin lopulta kuilun partaalle. Sairastuin syvään masennukseen ja sitä sairastan edelleen. Bloggaaminen, sisustaminen ja valokuvaus on minulle henkireikiä. Tuntuu ihan järjenvastaiselta, että minulla ei saata olla voimia pestä pyykkiä, mutta sen sijaan jaksan asetella kauniita tavaroita lipaston päälle uuteen järjestykseen. Tai en jaksa keskittyä lehden lukuun, mutta jaksan kirjoittaa blogipostauksen. Masennus ei olekaan aina järjellä käsitettävä, mutta sen kanssa on elettävä. Onneksi minulla on tämä blogi, onneksi minulla on valokuvaaminen, onneksi saan sisustaa kotiamme. Ne ovat minulle usein valoja pimeässä.

Ihan fyysiseen pimeyteen olen nyt viimeviikkoina hakenut valoa kynttilöistä ja lyhdyistä. Rakastan kovasti syksyn pimeneviä iltoja, jolloin saa sytyttää kynttilöitä! Eilen laitoin jo ensimmäiset pimeän ajan valotkin terassillemme. Niin, juuri ne, joita monet kutsuvat jouluvaloiksi. Minulle ne ei ole jouluvaloja, vaan pimeän ajan valoja, jotka syyskuussa sytytetään puoli kahdeksalta illalla, ja pikku hiljaa ajastinta on käännettävä aikaisemmaksi ja aikaisemmaksi. Milloin te laitatte ulos kausivaloja?

Tällaisia syvällisempiä juttuja tällä kertaa! Seuraava postaus on taas kevyempi, sen lupaan! 

Oikein rauhallista sunnuntai-illan jatkoa kaikille! 

Valokuvaamista

Eilen kävimme Lappeenrannan linnoituksessa, ja toinen kaksosistamme suostui äidin valokuvamalliksi. Tässä hiukan kuvaussatoamme:

Kiitos rakkaalle pienelle mallilleni, että sain häntä kuvailla!

Syyskuun kesäinen päivä

Aurinko on lämmittänyt ihanasti koko viikonlopun ajan. Meidän erityisin erityisemme lähti viikonloppua viettämään bonusperheeseen, ja me otimme toisten tyttöjen kanssa tästä päivästä ilon irti, ja ajelimme Lappeenrannan linnoitukseen nauttimaan aurinkoisesta syyskuun päivästä. Satamassa olikin kalamarkkinat, joten sinne emme tällä kertaa menneet, vaan jäimme kävelemään linnoituksen mukulakivikatuja. Kylläpä olikin mukava iltapäivä!

Pienen kiertelyn jälkeen menimme Majurskaan kahville. Tämä ihana kahvila on sisustettu vanhan ajan henkeen, ja leivonnaiset on suussa sulavia. Suosittelen lämpimästi, jos Lappeenrantaan eksytte!

Huomenna laittelen lisää kuvia tältä reissultamme. Aurinkoista sunnuntain jatkoa kaikille! 

Lastenvaatteiden lumossa

Kiitos ihanista kommenteistanne viime postaukseeni! Niitä oli oikein mukava lukea! Ja mukavia hetkiä sain viettää sunnuntainakin, kun kotimme täyttyi ihanista ystävistäni ihastelemaan PompDeLuxin tämän syksyn mallistoa. Ihastuin pompin vaatteisiin jo muutamia vuosia sitten, mutta kutsuja olen emännöinyt vasta muutaman kerran. Joka kerta niitä on kuitenkin aivan ihana emännöidä, joten en malta odottaa ensi vuoteen, kun kevätmallisto ilmestyy, ja pääsen taas kahveja keittelemään ja ihania vaatteita hypistelemään ystävien kera.

Kutsut oli pääasiassa aikuisille, mutta pitihän meidän "vaatefriikki"-tyttösten päästä myös hypistelemään ja sovittelemaan vaatteita. Iinuli ilmoittikin tomerasti, että äiti saisi järjestää tällaisia vaateihanuuskutsuja useamminkin!

Tällä kertaa toimin kahvituksen kanssa eri tavalla kuin aiemmin, ja vieraat saivatkin ottaa kahvit ja pienet purtavat jo esittelyn ajaksi, ja se olikin mielestäni ihan hyvin toimiva tapa.

Pidättekö te tuotekutsuilla käymisestä tai sellaisten emännöinnistä?

Täytyy myöntää, että nykyisessä terveydentilassani niin piristäviä kuin kutsut ovatkin, vievät ne myös aika lailla voimia. Niinpä tämä alkuviikko onkin mennyt migreeniä potiessa. Mutta oli se sen arvoista! Ja mikäs tässä potiessa kotisohvalla, onhan minulla näin suloinen ystävä vieressä koko ajan

Nuppu-neidillä ikää 4 kuukautta jo.

Nyt jätänkin koneen taas hetkeksi ja menen parantelemaan päänsärkyäni. Toivottavasti teillä on alkanut viikko mukavasti! 

Laitettiinpa taas miehen kanssa valssiksi!

Vielä ei ole syksyn zumba alkanut, mutta miehen kanssa pistettiin jo valssiksi! Nimittäin jälleen kerran mööpelivalssiksi. Meidän alakerran varastokomero on ollut miehen työhuoneena, ja nyt siitä tulee enempi hänen treenihuoneensa/varasto, joten sain sieltä viimein rakkaan klaffilipastoni takaisin olohuoneeseen. Ja niinhän siinä sitten kävi, että valssiksihan se meni! Mitäpä tässä sen kummempaa tarinoimaan, kuvat kertokoon puolestaan:

Eteisen peili muutti klaffilipaston päälle, sillä kaipaan eteiseen kunnon kokovartalopeiliä. Sellaista siis metsästämään seuraavaksi. Nyt jätän valssit tältä iltaa ja käyn nauttimaan perjantai-illan rauhasta. Oikein ihanaa viikonlopun alkua teille kaikille! 

Kesäisen arvonnan voittaja

Hienoa, että lukijat ovat valppaina! Tämä kesäinen GreenCaren arvonta suoritettiin ajoissa, ja voittajaankin sain sähköpostitse yhteyden, mutta itse arvontajulkaisu oli jäänyt tallennettu-tilaan. Siispä julkaisen nyt huomattavan myöhässä tämän arvonnan voittajan...

Voittaja oli Päivi kommentillaan

Ei ole tuttuja vielä. Jospa pian on :) Aivan ihana, kun joltakin saa inspiraatiota tutustua uusiin juttuihin! Yhdellä mukana. T. Päivi 

Paljon onnea vielä kerran ja toivottavasti setistä oli sinulle iloa! :)