Kiitos

Kiitos kaikille ihanista viesteistä ja toivotuksista alla olevaan postaukseen. Ne taisivat auttaa, sillä pääsimme kuin pääsimmekin reissuun ja meillä oli aivan mahtava viikonloppu! En ole koskaan tavannut niin iloista, sosiaalista ja energistä porukkaa kuin nuo turnernaiset ja tytöt olivat. Oli aivan mahtavaa saada olla heidän joukossaan. Puhekin meni hyvin, enkä suinkaan se ollut minä, joka siellä kyynelehti, joten olen aika ylpeäkin itsestäni. Meidän neitonen 3v innostui iltajuhlissa laulamaan mikrofoniin Robinin Frontside Ollien, mikä oli ihan mahtavaa kuultavaa. Kyllä sain olla ylpeä pienestä turnertyttösestäni<3

Niinhän siinä pääsi myös käymään, että eilen täytin taas vuosia. Miten siitä muka on jo vuosi, kun viimeksi näin pääsi tapahtumaan? Ihan huomaamatta nämä vuodet nykyään tuntuvat karttuvan. Sain vanhemmiltani rahaa ostaa jotain ihanaa syntymäpäiväni kunniaksi ja eikös minun pitänyt heti tänään jo mennä nettikauppoja selailemaan. Ainakin tällaista lähtee nyt pian minulle tulemaan Sisustus Wanhasta Aliinasta - ja tämän kautta sitten odotan entistäkin malttamattomampana kesän tuloa, hih!

Olen myös ollut niin onnellinen, kun olen löytänyt ihania tunnustuksia minulle! Tämän ihanan Kaunis- blogi tunnustuksen sain Ericalta 

Tunnustus on tarkoitus jakaa viidelle kauniille blogille, joilla on alle 200 seuraajaa. Kiitos todella paljon, Erica. Jaan tämän tunnustuksen:

Annelle Meidän Perhe-blogiin

Piialle PiiaS Dreams- blogiin

Darkangelille Pirpanaunelmiin

Janikalle Castle in the sky-blogiin

sekä Marikalle Marikan Muistelmiin

Olkaattes hyvä, laidyt! 

Vaniljaisen Liisalta sain myös Hyvän mielen haasteen. Siinä tulee kertoa 10 asiaa, joista saa tai on saanut viime aikoina hyvän mielen sekä jakaa haaste eteenpäin viiteen blogiin. Viime aikoina minulle onkin tullut hyvä mieli monista pienistä ja suuristakin asioista. Nyt kun vain muistaisin niistä ne 10! No, yritetäänpä...

1. Arki. Arjen askareet ja touhut. Ne päivät, kun ei kukaan sairastukaan, ei tarvitsekaan lähteä sairaalaan, ei lääkäriin, ei terapiaan. Ei tarvitse tapella eri byrokratiatahojen kanssa. Saa vain elää normaalia lapsiperheen arkea, se on ihanaa!

2. Keväästä. On aivan ihanaa nähdä jääpuikkojen sulavan ja kuulla lintujen laulavan! Äitini kertoi, että synnyinkaupunkini joelle oli tänään jo tullut yli 50 joutsenta! Se on kuulkaas kevättä se!

3. Keskeneräisten projektien valmiiksi saaminen. Kun on pitkään jotain suunnitellut tekevänsä ja vihdoin sen saa valmiiksi, siitä tulee tavattoman hyvä mieli. Kuten tästä rukinpyörän maalaamisesta ja kattoon laittamisesta:)

 4. Kukista, niistä saan nyt kovasti iloa. Eri värisiä kukkia, erilaisia kukkia. Kukilla saa väriä ja kesää kotiin.

 5. Blogeista, sisustuslehdistä ja kirjoista. Kauniiden kuvien katsomisesta saan paljon virtaa elämääni ja joka ilta on edes muutama kaunis kuva saatava nähdä. Ne tuovat jonkinlaista sisäistä rauhaa minulle.

6. Kahdesta pienestä tyttärestäni, jotka saavat olla nyt kotona. He jaksavat ihmetyttää minua päivä päivän jälkeen. Ja joka päivä olen kiitollinen siitä, että sain heidät pitää.

 7. Musiikista, siitä saan iloa kovasti myös. Aloitin kuorolaulannan vuoden vaihteessa ja se on ollut aivan ihanaa. En olisi koskaan voinut uskoa, että uskaltaudun kuoroon mukaan, mutta nyt olen onnellinen, että tuon askeleen otin!

8. Vielä kerran täytyy kertoa, että sain kauheasti iloa ja voimaa tuosta viikonlopun juhlasta. Oli mahtavaa saada nähdä, millaisia meidänkin tytöistä voi kasvaa ja miten ihanaan "perheeseen" he kuuluvat. Oli myös ihanaa saada pukeutua "prinsessaksi" kerrankin, edelliskerrasta on jo pian 10v aikaa, hih!

 9. Hemmottelusta. Olen päässyt käymään nyt kampaajalla ja kasvohoidossa ja saanut kokea taas pitkästä aikaa sen, mitä on olla hemmoteltavana. Se on ihana tunne!

10. Suklaasta. Kai se on vain myönnettävä, että kyllä se vaan niin hyvältä maistuu lämpimän teekupin kera!:)

Tämän haasteen jaan nyt kaikille, jotka tähän haluaisivat vastailla. Tämä on mukava haaste, joten napatkaahan tämä mukaanne! Ja viettäkää mukava tiistaipäivä!

Juhlatunnelmia

 Meillä on täällä tänään ollut kovat paikkailupuuhat menossa ja ollaan mallailtu juhlavaatteita, silitetty niitä, etsitty kenkiä ja koruja. Huomenna nimittäin suuntamme Helsinkiin Suomen Turneryhdistyksen 20-vuotisjuhlaviikonloppuun. Minut on pyydetty sinne pitämään puhe turnetyttöjen vanhempien edustajana ja se on suuri kunnia. Odotan myös innolla, että vihdoin tapaamme muita turnertyttöjä, heidän vanhempia sekä turnernaisia. Meillä on siis jännittävä viikonloppu tulossa!

 Tokihan juhlatunnelmaan kuuluu mekot, korut, kengät ja meikit. Niitä on sitten soviteltu ja etsiskelty pitkin päivää. Kolmen tytön ja yhden naisen kaikki kengät viikonloppua varten taitavat viedä yhden matkalaukun, juhlavaatteista ja asusteista puhumattakaan, hih! On se vaan hauska huomata, miten innoissaan tuollainen 3-vuotias voi jo vaatteista olla, oikein innokkaasti on juhlamekkoja tänään soviteltu, jopa niin innokkaasti, ettei niistä ole meinattu voida edes luopua.

Nyt vaan sopii toivoa, että tuon innokkaimman pikkujuhlijan tämän päiväinen yhtäkkinen kuume lähtee pois yhtä nopeaan kuin tulikin ja pääsemme huomenna oikeasti lähtemään. Haluan kuitenkin toivottaa nyt jo kaikille oikein ihanaa viikonloppua, jos en koneen ääreen ennen maanantaita palaa!

Kuulumattomuutta

Täällä ei oikein ole tapahtunut mitään suurta sisustuksen saralla, olen vain katsellut muiden ihania blogipäivityksiä. Kai jonkinlainen kevätväsymys on ilmassa. Kaapissa olisi pääsiäiskoristeita, jotka odottavat esille ottamistaan, mutta en ole vielä niitäkään jaksanut kaivella esiin.

Sen sijaan tänään kävi muuta hyvinkin jännittävää, nimittäin Inhimillisen tekijän toimittaja kävi tänään tekemässä minusta esihaastattelun ja menen ohjelmaan haastateltavaksi 2.4 kirjani aiheen tiimoilta. Ette uskokaan, miten jännittävää tämä on! Toivon kovasti, etten mene ihan puihin tv-kameroiden edessä. Ensi viikonloppuna on myös Suomen turneryhdistyksen 20-vuotis juhlat, johon minut on pyydetty juhlapuhujaksi. Sekin jännittää jo kovasti. Toivottavasti osaan puhua satapäisen yleisön edessä pyörtymättä, hih!

Jotain pieniä sisustuskuulumisiakin kyllä on. Tästä Madonnapatsaasta olen kuitenkin haaveillut pitkään ja nyt sen sain, syntymäpäivälahjaksi etukäteen. Tässä on minussa jotain herkkää. Patsas löysi nyt tiensä toistaiseksi tuohon ikkunanpokan taakse. Siinä se tulee kivasti esille.

Yhden tuunaamistani pääsiäismunista laitoin linnunhäkkiin, joka on oikeasti lyhty ja pääsee kesällä ulos.

Hei, ja nyt muistinkin, en olekaan ehtinyt vielä esitellä teille yhtä arpajaisvoittoani! Voitin Annen blogissa jouluisen arvonnan, mutta postissa sekoilivat ja lähettävät paketin Annelle takaisin ennen kuin olin saanut siitä edes mitään tietoa. Niinpä Anne lähettikin minulle jouluisen palkinnon sijaan ihanan keväisen palkinnon, Pentikin todella kauniin lyhdyn, kynttilän, servettejä ja ihanaa teetä. Kiitos vielä kerran, Anne!

Olen myös saanut ihania tunnustuksia, palaan niihin ensi postauksessa. Meillä on nyt tuo kaikkein erityisin lapsonen tilapäishoidossa seuraavat kaksi yötä, joten me saamme vihdoin ja viimein nukkua! Nyt jo tuntuu, että täällä on paljon hiljaisempi tunnelma kotona, kun ei ole kuin kolme lasta kotona.

Rauhallista illan jatkoa teille muillekin!

Salaisuuksia

Eilen sain postista aivan ihanan yllätyspaketin. Salainen kirppisystävä oli lähettänyt minulle aivan ihanan sydämellisen paketin.

Paketista paljastui tällainen ihana lautanen. Todella suloinen ja väritys on aivan ihana!

Sekä todella kaunis äiti-lapsi-kipsiveistos seinälle. Tämä on todella herkkä ja aivan minun oloinen.

Sekä mitä suloisin kangassydän pienen pupujussin kera! Miten joku osaakin tehdä jotain näin kaunista, katsokaa nyt!!

Ja miten salainen kirppisystäväni olikaan onnistunut löytämään minulle näin ihana emalimukin! Aivan minun näköiseni tämäkin:

Paketista löytyi myös herkkuja ihanien suklaiden ja suklaatikkarin muodossa

sekä pieni ajatuksia-kirjanen, jossa oli kirjanmerkki laitettu tällaisten ajatusten kohdalle: 

Elämämme on kuin auringon kierto.

Pimeimmällä hetkellä

sarastaa päivänkoiton lupaus.

Vain yksi periaate antaa

sinulle rohkeutta: se periaate,

ettei mikään paha kestä

ikuisesti - eikä itse asiassa

edes kovin pitkään.

Tämä salainen kirppisystäväni näyttää tuntevan minut läpikotaisin<3  Niin osuvia olivat nuo viisauden sanatkin.

Tässä aivan ihanassa kortissa luki salaisen kirppisystäväni nimi, SUUREN SUURI KIITOS, Mustakissa<3<3 Miten täydellinen tämä paketti olikaan, miten huolella mietitty ja juuri minulle sopiva, kiitos!! Kiitos myös Possumammalle tämän kaiken järjestelystä, jään innolla odottamaan seuraavaa:)

Kevättä kotiin

Minun rakas serkkuni keräsi kaikkien ihanien ystävieni kanssa minulle synttäriyllätykseksi liput Juha Tapion konserttiin, miehelle ja minulle siis:) Pääsemme siis sunnuntaita ihan kahdestaan konserttiin, enkä malttaisi odottaa! Lippujen lisäksi tuli vielä rahaa kevätkukkiin ja matkakustannuksiin, joten minähän kiiruhdin hetimiten Plantageniin niitä kovasti himoitsemiani narsisseja ja helmililjoja ostamaan. Sattui vielä sopivasti, että kanta-asiakkaana sai narsisseja hiukan halvemmalla, samoin pieniä ruukkuja, joten nyt meillä on täällä neljä eri kukkaruukkua ja oven pielessä vielä yksi. Nyt vaan toivon, että pikkuiset kukkani malttavat kukkia edes hetken aikaa, vaikkeivät päässeetkään kunnon viherpeukalon kotiin! Miten muuten olette säilöneet sitten sipulit kukinnan jälkeen? Otetaanko niistä siis vain kuivuneet versot pois ja laitetaan laatikkoon odottamaan kevättä?

  

 

 

Tässä on vielä yksi kukkakuva, josta tulee hyvin ilmi meidän touhu täällä kotona. Eli ei täällä oikeasti rauhassa mitään kukkakuviakaan otella. Aina saa raivata tavaroita kameran edestä ja jos ne saa raivattua, niin taustalla on usein joko joku lapsista tai vähintään koira,hih!

Kun nyt pääsin kuvien lisäyksen makuun, niin lisäänpä vielä muutaman. Tätini mies laittoi minulle sähköpostitse kuvan isoisäni isästä, jonka tulostin. Oli todella mielenkiintoista saada niin vanhan sukulaisen kuva, joten se pääsi paraatipaikalle kynttilän viereen.

Sitten tuossa tajusin, että minulla on täällä kotona ties mitä kuvia vanhoista sukulaisista, mutta ei ainuttakaan perhekuvaa, ei edes meidän hääkuvaa ole enää esillä. Niinpä muokkasin viime kesäisessävalokuvauksessa otetusta kuvasta hiukan vanhemman oloisen, laitoin siihen pitsiä reunaan ja tuohon olohuoneen ikkunakehykseen kiinni. Siitä tuli ihan kivan näköinen, eikös?

Aurinkoista päivän jatkoa kaikille!

Ruusuja ja romantiikkaa

Kiitos todella paljon kaikista ihanista kommenteista, joita viime postaukseeni jätitte. On ihana kuulla, että ihmiset ei säikähdä tuotakaan aihetta, vaan että siitä voi puhua julkisesti joutumatta tuomiolle äitinä. Sen tuomion kun olen itselleni vahvasti antanut, enkä tiedä, pääsenkö siitä koskaan vapaaksi, vaikka miten asiantuntijat vakuuttelevatkin, että äidinkään rakkaus ei kaikkea voi estää, eikä korjata.

On myös ihana ollut huomata, että blogini on saanut uusia lukijoita, oikein lämpimästi tervetuloa kaikille!<3

Mutta viime postauksessa lupasin kevyempää aihetta ja nyt sitä sitten tulee posliinin muodossa! Minä olen jo melkein vuoden etsinyt ruusuastiastoa. Sellaista, joka sopisi kauniisti esille kaikkien pikku kermakannujen ja sokerikkojen kanssa, joita olen tähän asti löytänyt. Ja nyt sitten sellaisen löysin! Eikä maksanut kovin montaa euroa koko astiasto! Tai no, koko ja koko, mutta siis kaksi suurta vatia, kastikekulho, suuri kannu, leipälautaset ja pienet kahvikupit alusineen. Kirppispöydästä päätellen taisi olla kuolipesää myynnissä siinä ja heti aloinkin miettiä, kenellehän nämäkin astiat ovat kuuluneet. Astiat ovat vanhoja ja noissa pikkuisissa kupeissa ja niiden aluslautasissa on säröjä, mutta se ei haittaa. En nimittäin ymmärrä, miten ihmeessä entisaikaan ihmiset joivat noin pienistä kupeista kahvia, eihän niistä saa kuin muutaman suullisen:) Kyllä se kahden desin kuppi olla pitää! :)

Tällaiset kaunottaret meidän kotia siis nyt sulostuttavat:

Samasta pöydästä löytyi myös kahdeksan ruokalautasta parilla eurolla. Olihan nekin pakko saada mukaan.

 Niin siinä vain käy, että kun on pöytä kirpparilla tavaroiden myyntiä varten, niin aina sieltä tarttuu myös kotiinpäin jotain, ei sille vaan minkään mahda:)

Aamut alkaa olla jo ihanan valoisia ja odotan kovasti, että lumi sulaa. En malttaisi päästä puutarhan kimppuun. Ensimmäisenä meillä olisi tehtävälistalla aidata koko piha, jotta tuo meidän pieni koiraneitokainen saisi juoksennella siellä vapaana. Voi sitä vapauden tunnetta, voin vaan kuvitella, miten tuo neitonen siellä villiintyy!

Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!

Lapsen masennus ei saa olla tabu

Ehkä jokunen teistä onkin lukenut tuon syksyllä ilmestyneen kirjani. Siinä kerrotaan meidän kaksostyttöjen syntymästä, joka vei meidät yli vuoden pituiseen sairaalaelämään, kun toinen kaksosistamme olikin yllättäen vakavasti sairas. Tuo vuosi jatkuvine kuolemanpelkoineen vaikutti myös meidän isompiin lapsiin. Rakas esikoisemme, meidän empaattinen ja herkkä poika, sairastuikin tämän vuoksi vakavaan masennukseen. Tämä on aihe, josta ei paljon puhuta, niin kuin ei puhuta tuostakaan aiheesta, jota kirjani käsittelee, eli kuinka vauvasta voi kasvaa sairaalan lapsi. Meidän Perhe-lehden toimittaja kysyi minulta, suostuisinko hänen haastateltavaksi käsittäen lapsen masennusta. Hetken mietittyäni suostuin haastatteluun ja haastatteluni ilmestyi tämän kuun lehdessä torstaina. Tämä aihe on minusta tärkeä ja siitä pitää voida puhua ääneen. Jaan tämän jutun nyt teidänkin kanssanne.

Isompana voit lukea juttua näistä täältä

ja täältä

täältä

 

täältä

täältä

 

sekä täältä

Olipa ihana huomata, miten sankoin joukon olette jo ilmoittautuneet arvontaan!:) Huomenna jatketaan taas sisustusaihein, vaikka tämän päiväinen, tai noh, iltainen postaus onkin hiukan synkempi.  

Rauhallista viikon alkua kaikille! Pitäkää toisistanne huolta<3

Synttäriarvonta

Tajusin tuossa eilen illalla, että helmikuun puolessa välissähän blogini täytti vuoden! Joten laitetaan nyt pieni blogiarvonta pystyyn melkein kuukausi jälkikäteen. Arvottavana on tämä pieni palkinto, joka sisältää tekemäni lusikkataulun, kaksi muffinsivuokaa ja vaaleansinisiä polkaservettejä. Palkinto on kovin vaatimaton, niin kuin tämän hetkinen tilanteeni kukkarossakin, mutta ehkä tästä pientä iloa joku saa kuitenkin:)

Vanhaan tuttuun tapaan kommentoinnista saa yhden arvan ja linkittämisestä toisen. 

Arvonta alkaa n-y-t-nyt ja loppuu 10.4.2012. Onnea arvontaan!<3

Sängynpäätyä

Nyt pääsen vihdoin esittelemään teille sen! Nimittäin projektini, joka alkoi jo muutama kuukausi sitten, kun sain vanhan peilioven. Meni kuitenkin aikaa, ennen kuin sain siitä tuunattua sen, mitä halusin eli sängyn päädyn. Ovi oli alkuperäiseltä väriltään vihreä, joten pesin sen huolella ja maalasin valkoiseksi. Ovessa ei ollut saranoita jäljellä, joten päätin asetella oven sängynpäädyksi niin, että lukko-osa jää ylhäälle. Seuraavana mietintänä olikin, millaisen tekstin päätyyn kirjoittaisin. Jotain halusin siihen ranskaksi kirjoittaa. Päädyin tähän lauseeseen, joka tarkoittaa Enkelin siipien suojassa. Se oli mielestäni ihana lause, joskin nyt minulla on tiedossa muutama aivan ihana lause, jotka pitää ehdottomasti saada tänne meille kotiin johonkin. Ensimmäiseen ja viimeiseen peiliin en ole vielä tehnyt mitään, kun en ole aivan varma, mitä niihin maalaisin. Näillä näkymin enkelin siivet. Ruuvit pitää tänään vielä maalata valkoiseksi, mutta minun oli jo ihan pakko päästä tekemään tämä postaus! Päädyn yläpuolelle on tarkoitus hankkia seinävalaisimet. Sängyn toiselle puolelle laitoin heinäseivästikkaat ja niihin roikkumaan vanhan lapsen mekon. Jostain pitää vielä löytää vanha puulaatikko yöpöydän virkaa toimittamaan. Sängyn toiselle puolelle laitoin vanhan tuolin tuttuine astelmineen, mies voi sitten laitella omia kirjojaan tuohon. Tällaiselta meidän makuuhuoneessa siis näyttää nyt:

Joku kaunis päivä sitten tapetoimme huoneen uudestaan ja maalaamme katon ja ikkunanpielet, mutta nyt jaksan sitäkin päivää odottaa hiukan paremmin, kun sain tuon haaveilemani sängynpäädyn:)

Oikein ihanaa, aurinkoista keskiviikkoa kaikille!

Pääsiäisen odotusta

JDL:llän ihanista pääsiäismunista sain idean kokeilla niiden tekemistä itsekin. Minulla ei vain tähän hätään ollut kuin kaksi sopivan kokoista pahvikennomunaa, kaksi seuravaa ovat jo niin isoja, että niistä ei enää kovin suloisia koristeita tulisi. Mutta pakko oli päästä taas askartelemaan yön pimeinä tunteita, kun olin saanut kaikki lapset nukkumaan. Pitää nyt kuitenkin joku päivä saada noita munia lisää, niin mukavaa näiden päällystäminen ja koristelu oli! Munat on päällystetty taas hyvin vanhalla sanomalehdellä, päälle on laitettu kuva, toiseen myös hiukan jdl:n servettiä. Näistä tuli aika kauniita, vai mitä olette mieltä?

Meillä täällä paistaa ulkona ihanasti aurinko, vaikka pakkasasteita vielä onkin ja kovin on ulkosalla liukasta. Olkaahan varovaisia tuolla ulkona te muutkin!  

Oikein ihanaa sunnuntaipäivää kaikille!