lauantai 2. helmikuuta 2019

Hajosiko läppäri ja kaikki tiedot hävisivät?

Onko sinulle käynyt koskaan niin, että tietokone hajosi, ja varmuuskopiot olikin tekemättä? Meille kävi niin kaksosten ensimmäisten vuosien jälkeen. Tietokone hajosi, emmekä niiden rankkojen vauvavuosien aikana olleet huolehtineet varmuuskopioista. Niinpä suru oli suuri, kun tajusin kaikkien kaksosten ensimmäisten kolmen vuoden kuvien ja videoiden kadonneen! Otimme koneesta talteen kovalevyn sillä ajatuksella, että jos meillä josku on varaa, viemme sen jonnekin tietokonekorjaamoon, jossa ottaisivat kaikki tiedot talteen.

Vuosien aikana hajosi muutama läppärikin, ja koska en voinut olla varma, että olen aina muistanut laittaa tietoja ulkoiselle kovalevylle, otimme niistäkin kovalevyt talteen. Mikä tarkoitti sitä, että minulla on oli jo useampi kovalevy sinne liikkeeseen vietäväksi. Liikkeissä kovalevyltä tietojen saaminen vie kuitenkin aika lailla rahaa, joten se jäi tekemättä.

Tässä eräänä päivänä aloin tutkia netin syövereistä, olisiko mitään muuta mahdollisuutta hävinneiden kuvien ja videoiden takaisin saamiseksi kuin käyttää siihen paljon rahaa. Muutamia keskusteluryhmiä lueskellessani törmäsin sanaan kovalevykotelo. Totta tosiaan, on olemassa sovittimia, joilla saa kovalevyt yhdistettyä tietokoneeseen!


Lähdimme mieheni kanssa eri liikkeisiin kyselemään näitä ja kaikkialta nämä tuntuivat loppuneen. Kunnes sitten google kertoi, että näitä adaptereja löytyy Motonetistä nimellä Kiintolevy adapteri ja hintaa tällä maagisella laitteella oli vain 34,90e! Siispä, tällaisen pienen laitteen meille kotiutimme:


Jännityksellä jäimme odottamaan, saisimmeko ladattua kaikki nuo kadonneet kuvat ja videot koneellemme ja niinhän siinä kävi, että siellähän ne olivat tallessa ihan jokainen! Voitte vaan kuvitella, miten onnen- ja liikutuksen kyyneleet valuivat, kun sain nähdä pienten kaksosteni sairaala-aikojen kuvia ja videoita.

Adapterin käyttäminen on tosi helppoa. Tähän adapteriin käy niin IDE- kuin SATA- kiintolevyt, ja adapteri yhdistetään tietokoneeseen usb-portin kautta. 





Toki nykyään on olemassa pilvipalveluita, joita on hyvä käyttää, ja meillä on lisäksi ulkoinen kovalevy ollut käytössä jo monta vuotta. Mutta tämä kiintolevy adapteri oli kyllä niin suuri pelastus, että halusin kertoa siitä muillekin. Ehkä teitä on muitakin, jotka olette harmitelleet kuvien menetystä. 

maanantai 21. tammikuuta 2019

Eikö meitä ole koeteltu jo tarpeeksi?

Meillä on ollut niin hurja alkuvuosi, että en ole pystynyt blogia päivittämään. Toisaalta ei ole ollut voimia ja aikaa, mutta toisaalta en ole meinannut löytää sanoja, joita tänne kirjoittaisin. Olisi niin mukava kirjoittaa uusista sisustustuulista, mutta nyt meitä on ravistelleet aivan muunlaiset tuulet. Sekä minä, että molemmat kaksostytöt on jo ehditty käydä leikkauksissa tämän vuoden puolella, mikä on ollut rankkaa. Aivan kuin siinä ei jo olisi tarpeeksi, niin kaksi viikkoa sitten saimme kuulla todella pysäyttäviä uutisia: rakas perheemme tukipilari ja voima, rakastava isi ja huolehtiva puoliso, on sairastunut Parkinsonin tautiin vain 43-vuotiaana.


Diagnoosi ei toki tullut meille aivan yllätyksenä, sillä miehelle on pitkin syksyä tehty monenlaisia tutkimuksia, ja itse osasimme jo varautua tähän diagnoosiin monien Parkinsonin tautiin sopivien oireiden vuoksi. Vaikka asia ei tullut täysin yllätyksenä, oli diagnoosin kuuleminen kuitenkin suuri shokki. Mikään oireista ei olekaan kuviteltua, ei liioteltua, en ole ollut huolissani turhaan. Mieheni on oikeasti sairastunut parantumattomaan sairauteen. Parkinsonin taudin keskimääräinen alkamisikä on 60 vuoden molemmin puolin, joten mieheni on nuori potilas. Itse tautihan johtuu aivosolujen tuhoutumisesta, eikä sitä voida millään lailla estää. Lääkityksellä saatetaan saada oireita vähenemään, mutta lääkityksen tehoaminen on varsin yksilöllistä.
Miehelläni Parkinson näyttäytyy tällä hetkellä oikean jalan voimakkaana lepovapinana, joka on pikku hiljaa levinnyt jo vasempaan jalkaan ja käsiin. Kovat lihas- ja nivelkivut sekä uupuminen ja väsyminen on sellaista, jota on vaikea ymmärtää miehellä, joka on aina ollut todella liikunnallinen ja voimakas. Sähköiskuja hän tuntee raajoissaan aivan yllättäen ja öisin hän saattaa huitoa, potkia ja huutaa. Hajuaisti hänellä heikkeni jo muutamia vuosia sitten, ja se onkin oire, joka voi ennakoida Parkinsonin tautiin sairastumista. Lisäksi on vielä liuta muita oireita, joten Parkinsonin tauti ei todellakaan ole vain levossa esiintyvää vapinaa, kuten monet luulevat.



Sairastuminen oli shokki sekä miehelle, minulle että lapsille ja lähipiirille. Tunteet ovat heitelleet viime vikkoina epäuskoisuudesta toivottomuuteen, mustaan huumoriin ja suruun. Monet itkut on itketty ja usein olen laittanut käteni ristiin. Välillä tuntuu, että meidän perheelle annetaan aivan kohtuuttoman paljon taakkaa kannettavaksi. Toisinaan tuntuu, etteikö mikään riitä? Eikö meitä ole koeteltu jo tarpeeksi? Rakkautta meillä kyllä on, mutta sekin antaa vain rajallisesti voimia silloin, kun tuska on liian suuri.

Toinen kaksostytöistä totesi oksenneltuaan leikkauksensa jälkeen perjantaina, että nyt meidän perhe kaipaisi kyllä ämpärikaupalla kaikkea hyvää! Olen samaa mieltä. Sitä toivon nyt meille yli kaiken. Jos saisin nyt toivoa jotain, mikä saattaisi olla edes jollakin lailla toteuttavissa, lennättäisin mieheni auringon alle viikoksi kanssani, eroon tästä kaikesta edes hetkeksi. Lepoa me kaivattaisi nyt, koko perhe. Tai ainakin sellaista ihan tavallista arkea... Pitäkää huolta läheisistänne <3

Blog Design by Get Polished