sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Valo pimeässä

Blogini sivupalkissa on linkki kirjoittamaani kirjaan Kyllä minä sinua rakastan, ja olen muutoinkin hiukan raottanut elämäämme täällä bloginkin puolella. Ei varmasti ole monelle enää yllätys kuulla, että meillä on neljä lasta, joista kaksi lasta on erityislasta ja yksi lapsistamme on sairastanut vaikean masennuksen. Tuo vaikea taival, jonka sain äitinä kulkea toisen kaksosistamme asuessa sairaalassa yli vuoden syntymänsä jälkeen, vei minutkin lopulta kuilun partaalle. Sairastuin syvään masennukseen ja sitä sairastan edelleen. Bloggaaminen, sisustaminen ja valokuvaus on minulle henkireikiä. Tuntuu ihan järjenvastaiselta, että minulla ei saata olla voimia pestä pyykkiä, mutta sen sijaan jaksan asetella kauniita tavaroita lipaston päälle uuteen järjestykseen. Tai en jaksa keskittyä lehden lukuun, mutta jaksan kirjoittaa blogipostauksen. Masennus ei olekaan aina järjellä käsitettävä, mutta sen kanssa on elettävä. Onneksi minulla on tämä blogi, onneksi minulla on valokuvaaminen, onneksi saan sisustaa kotiamme. Ne ovat minulle usein valoja pimeässä.



Ihan fyysiseen pimeyteen olen nyt viimeviikkoina hakenut valoa kynttilöistä ja lyhdyistä. Rakastan kovasti syksyn pimeneviä iltoja, jolloin saa sytyttää kynttilöitä! Eilen laitoin jo ensimmäiset pimeän ajan valotkin terassillemme. Niin, juuri ne, joita monet kutsuvat jouluvaloiksi. Minulle ne ei ole jouluvaloja, vaan pimeän ajan valoja, jotka syyskuussa sytytetään puoli kahdeksalta illalla, ja pikku hiljaa ajastinta on käännettävä aikaisemmaksi ja aikaisemmaksi. Milloin te laitatte ulos kausivaloja?



Tällaisia syvällisempiä juttuja tällä kertaa! Seuraava postaus on taas kevyempi, sen lupaan! 
Oikein rauhallista sunnuntai-illan jatkoa kaikille! 

11 kommenttia :

  1. Olipa sykähdyttävä aloitus ja aivan kuin olisit kirjoittanut minun ajatuksia. Itselläni ei ole lapsia, mutta olen työskennellyt erityislasten/nuorten ja nykyään aikuisten kanssa jo kohta 15 vuotta. Hienoa, että kirjoitit asioista suoraan, mutta niin kauniisti.
    Masennuksesta sen verran, että itse olen ollut läheiseni omaishoitajana viimeiset 10 vuotta, mikä päättyi pari vuotta sitten hänen poismenoonsa. Tiedän, mitä tarkoitat kun kirjoitit ettet jaksa laittaa pyykkiä, mutta jaksat asetella esineitä kauniisti.
    Tunsin aikanaan samoin ja joskus vieläkin. Tänä päivänä olen paljon eheämpi.

    Minunkin tekisi mieli laittaa niitä niin sanottuja jouluvaloja jo ulos, kun on niin pimeää... meille ne taitaa tulla siinä vähän ennen lumia, mutta ehkä tänä syksynä jo vähän aiemmin. :)

    Iloa ja valoa päiviisi! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne ♡ Vaikka ei toki olekaan koskaan mukavaa kuulla, että joku on kokenut saman, tuntuu hyvältä, että joku ymmärtää ♡

      Poista
  2. Mukava vaan lukea välillä jotain syvällisempääkin tekstiä. Voimia sinulle! <3

    Itse en ulos laita valoja lainkaan, mutta sisälle olen niitä jo viritellyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Olen yrittänyt pitää tämän blogin kepeänä, mutta aina välillä on pakko mennä syvemmällekin :)

      Poista
  3. Hieno kirjoitus♡ kiitos♡
    Meillä tulee tunnelmavalot lokakuun lopulla ulos. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Jonna ♡ Minäkin laitan muut ulkovalot aina vasta lokakuussa pihalle :)

      Poista
  4. Hieno kirjoitus♡ kiitos♡
    Meillä tulee tunnelmavalot lokakuun lopulla ulos. :)

    VastaaPoista

Kultainen kiitos kommentistasi:)

Blog Design by Get Polished