torstai 28. elokuuta 2014

Syksyinen arvonta!

Olin päättänyt, että kun olen pudottanut 15kg eli olen puolessa välissä tavoitettani, palkitsen itseni...mitenkäs muutoinkaan kuin GreenGaten astioilla! :) Ja sattuipa mukavasti, että uusi syksymallisto ehti juuri ilmestyä liikkeisiin, kun tuo maaginen rajapyykki ylittyi. Kauan ei tarvinnut kuvasto selailla, kun jo löytyi mieleinen kuosi, nimittäin Alba. Ja niissä ehdottomasti muki kahvalla ja lautaset. Mutta sen jälkeen iskikin tenkkapoo, että tilaisinko punaisia vai harmaita mukeja, ja entäpä minkä värisiä lautasia.  Yellow Tulipin ihana myyjätär Satu tuli onneksi hätiin ja otti kuvia erilaisista variaatioista ja tähän sitten päädyin:



Eikö olekin ihana yhdistelmä? Yellow Tulipin toimitus oli nopea, ja astiat tuli kunnolla pakattuna ihanassa paketissa :) Nyt on kyllä ihan pakko saada vielä punaisia mukeja harmaiden lautasten kera! Siispä ei muuta kuin jatkamaan projektia ;)




Lautaset sopii mielestäni hyvin muidenkin punakuosisten kuppien kanssa:



Paitsi tilaukseni, sain Yellow Tulipista vielä ihanan arvontapalkinnon lukijoilleni! Kaksi suloista GreenGaten keittiöpyyhettä.



Siispä nyt käynnistyy Syysarvonta! 
Tällä kertaa arvontaan voi osallistua vain Lukijoikseni kirjautuneet lukijani! Eli jos et ole vielä lukijana, niin käypä klikkaamassa itsesi lukijakseni:) 

Tämän jälkeen käy Yellow Tulipin sivuilla, jonne pääset tästä ja kerro, mikä on sinun lempituotteesi Yellow Tulipin valikoimassa. 
Tällä toimella olleassasi lukijani, saat yhden arvan. Toisen arvan saat jakamalla arvonnan blogissa, ja kolmannen arvan jakamalla arvonnan facebookissa. Jakamiseen voit käyttää yllä olevaa kuvaa.

Arvonta suoritetaan 30.9.2014. Kaikille onnea arvontaan!

maanantai 25. elokuuta 2014

Hiirulaisia

Mailegin eläimet ja nisset on niin vastustamattomia, että enhän minä voinut näitä hiirulaisiakaan jättää hankkimatta, kun ne kirppiksellä näin! En ole saanut aikaiseksi siirtää kesän ajaksi tuota talvipuuta pois ikkunalta, joten hiiret päätyivät nyt sen oksille keikkumaan. Kohtahan se onkin jo taas talvi täällä, joten antaapa puun nyt olla tuossa ikkunassa edelleenkin! Tytöt ihastuivat hiirulaisiin ikihyviksi, mutta nämä on nyt toistaiseksi ihan vaan äidin leluja ;)







Tässä vielä tuo olohuoneen uusi hylly päivänvalossa:





Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa kaikille!

perjantai 22. elokuuta 2014

Kiitollisena

Kiitos todella paljon ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseeni! En pysty kertomaan, miten kiitollinen olen tuestanne, rakkaat lukijani. Minä itsekin olin koulukiusattu koko peruskouluni ajan, mutta se oli kuitenkin kovin pientä verrattuna teidän muutaman kertomanne tarinoihin. Voi että, kun voisin tulla ja halata teitä <3 Toivon koko sydämestäni, että nuo pienet tyttöni eivät joudu enää kokemaan kiusaamista, vaikka pelkään sitä tosi paljon kyllä. Me otimme asian heti puheeksi sekä taksikuskin että esikoulun opettajien kanssa, jotka lupasivat saman tien ottaa asian puheeksi oppilaiden opettajien kanssa. Taksikuski suhtautui asiaan ihan mahtavasti, sillä hän päätti heti, että tästä lähtien tytöt saavat istua etupenkillä kahdestaan! Nyt nuo kiusaajat ovat kuulema jo pari kertaa yrittäneet päästä myös eupenkille, mutta kuski on tiukasti sanonut, että ne on Eevin ja Iinan paikkoja. Ainakaan matkalla eivät tytöt nyt onneksi joudu kiusatuksi, toivottavasti ei sitten perilläkään. Kyllä tuo kovat arvet jätti jo molemmille tytöille, toinen on heräillyt monena yönä, kun ei haluaisi mennä eskariin, ja olemme myös jo monta kertaa puhuneet siitä, miten kauniita tytöt ovat, eivät rumia tai yököttäviä. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että tytöt uskaltavat puhua minulle kaikesta, ovat avoimia ja sinnikäitä tyttöjä.

Mutta jottei teille tulisi taas paha mieli, niin siirrytään välillä kepeämpiin juttuihin. Vaikkapa sisustukseen, sillä sain tänään pitkään varastossa olleen hyllyn paikoilleen! Miehen asentamana siis, hih!







Yläkerran tasanteella laitoin vanhan singerin vaihteeksi pöytätason alle säilöön ja tason päälle kasasin  kirjailijalle sopivamman asetelman.





Nyt lähden laittamaan vielä iltapalaa. Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille! 

tiistai 19. elokuuta 2014

Kiusaamisesta

Se merkittävä päivä sai jatkoa seuraavana päivänä, kun reippaat pienet eskarilaiser aloittivat eskaritaipaleensa. Jännittyneinä he kävelivät pienet reput selässään taksiin, johon heidät saattelin samalla toivoen, että heillä olisi kiva päivä. Toivoin, etteivät he liikaa toisiaan ikävöisi, kun menivät eri ryhmiin.

Muutaman tunnin kuluttua sitten taksi kurvasi pihalle, ja odotin saavani iloiset pienet eskarilaiset kotiin. Vaan toisin kävi. Jo menomatkalla tytöt olivat joutuneet kiusatuiksi! Toista oli potkittu niin kauan, että hän oli alkanut itkeä kivusta, jonka jälkeen potkija oli alkanut nauraa. Toisen naamaa oli haukuttu rumaksi, haettu vielä tuolta potkijalta vahvistusta ja naurettu sen jälkeen päälle. Epäselvää puhetta oli pilkattu ja naurettu.

Tytöt olivat järkyttyneitä. Tuota naaman haukkumista eivät aluksi meinanneet uskaltaa edes kertoa, sillä heistä se oli niin paha asia, ja tyttö-pienet vielä uskoivat haukkujia, että ovat rumia :( Niin olin minäkin järkyttynyt. En olisi uskonut, että jo ensimmäisenä päivänä joudumme tällaisen eteen. Että eka- ja tokaluokkalaiset tytöt ja pojat kiusaavat nuorempiaan taksissa! Ja noin julmalla tavalla.

Väkisinkin mieleen tulee erilaisuuden hyväksymättömyys. Erityislapsen osa ei ole helppo. Kun ei ole muutoinkaan helppoa poiketa hiukankaan valtavirrasta, niin kun pituus ja puhetapa, jotkut tavatkin kertovat sinun olevan erilainen kuin muut, joudut jatkuvasti alttiiksi arvostelulle, pitkille katseille ja kiusaamisellekin. Kunpa ne kiusaajat ja arvostelijat tietäisivät, miten pitkän ja vaikean matkan tuo erityislapsi on kulkenut päästäkseen tähän päivään. Miten monta kertaa on taistellut kuolemaa vastaan, miten paljon kivuliaita leikkauksia ja toimenpiteitä joutunut kestämään. Miten yksin on joutunut olemaan, miten monta sataa vuorokautta sairaalassa elämään. Kyllä hän varmasti olisi valinnut terveen vauvan elämän, eikä tänä päivänäkään haluaisi olla erilainen kuin muut.

Erilaisuus on kuitenkin rikkaus, ahdasmielisyys vain heikkoutta. Eikä kenenkään lapsen, nuoren tai aikuisen pitäisi joutua kiusatuksi, oli hän sitten erilainen tai samanlainen kuin muut.




tiistai 12. elokuuta 2014

Merkittävä päivä

Tänään on ollut monilla merkittävä päivä. Koululaisilla alkoi tänään koulut, eskarilaisilla eskari. Tosin meidän pienet eskarilaiset kuumeilivat eilen, joten jäivät tänään vielä kotiin lepäilemään. Huomenna se ensimmäinen päivä sitten koittaa!

Julkisuudessakin on ollut merkittävä päivä, kun ihmiset on saavuttanut tieto Robin Williamsin kuolemasta. Todella surullista. Toivon, että viimeistään nyt ihmiset ymmärtäisivät, että depressio on todellinen sairaus. Siitä ei parane vain tahtomalla. Jos ei maailman parhain koomikkokaan siihen pystynyt, niin miten kukaan muukaan pystyisi vain "just think positive".

Meidän perheessä on ollut myös merkittävä päivä siksi, että rakas tyttäreni täytti tänään 10 vuotta! On hurjaa, miten nopeasti aika oikein menee! Tuntuu, että siitä on vain hetki, kun näin tämän pienen menninkäistytön ensimmäisen kerran:



Ja nyt hän on jo tällainen reipas koululainen:



Niin aika kuin kesäkin tuntuu menneen vauhdilla. Toisaalta odotan jo niin paljon syksyä, ettei puutarhahommatkaan enää juuri kiinnosta. Ruusut ovat alkaneet kukkia jo kunnolla, vaikken niitä ole kastelua lukuunottamatta muutoin hoitanutkaan. Hassua, miten se puutarhainnostus kuivui kokoon noin vain! Onko teille käynyt samoin?



 

Oikein ihanaa merkittävän tiistain jatkoa kaikille! Sillä jokainen elämämme päivä on merkittävä <3

lauantai 9. elokuuta 2014

Palataanpa sisustuksen pariin

Kiitos tosi paljon ihanan tsemppaavista kommenteista edelliseen postaukseen! Mietin pitkään, kehtaanko julkaista kuviani, mutta niin paljon sain kommenteistani voimaa, että en kadu päätöstäni tulla "kaapista ulos" :) Viime aikoina on niin sisustaminen kuin sisustuspostauksetkin jääneet vähemmälle, joten nyt kun vähän järjestelin uusiksi asetelmia täällä, tarjoan teillekin oikein kuvaähkyn! Joten, olkaapa hyvät! :)















On aivan ihanaa, kun illat ovat jo pidentyneet, ja pääsee taas nauttimaan kynttilänvalosta! Tämän eilisillan tunnelmalyhdyn myötä toivotan teille ihanaa viikonlopun jatkoa! 





tiistai 5. elokuuta 2014

Elämänmuutos

Aiemmin kerroinkin, että kaikki energiani on mennyt uuden elämäntavan opetteluun. Lupasin kertoa siitä teille myöhemmin lisää, ja se hetki on nyt. Aloitetaanpa alusta....

Koko lapsuuden ja nuoruuden olin hyvin hoikka, mutta saatuani esikoisen, joka olikin erittäin vaikeasti allerginen, ja itki 12h putkeen ensimmäiset 7kk, alkoi kilot hiljalleen karttua. Toisen lapsen saaminen ei auttanut asiaa, sillä hänkin oli allerginen, ja heräili puolen tunnin välein kaikki yöt ensimmäiset puoli vuotta. Noina rankkoina vuosina opin herkuttelun salat. Mutta se oli pientä siihen verrattuna, mitä opin saatuamme kaksoset ja toisen heistä jäätyä asumaan sairaalassa trakeostoituna ensimmäiset vuoden ja 2kk:tta. Noina päivinä istuimme mieheni kanssa sairaan vauvamme vieressä sairaalassa hakien kanttiinista viinereitä ja suklaata, ja odotimme vain iltaa, jolloin voisimme laittaa pöyrimään komediasarjat lasten käytyä nukkumaan, ja saisimme hukuttaa murheemme karkkeihin ja suklaaseen. Se oli meidän keinomme pysyä hengissä tuona rankkana aikana, kun saimme jatkuvasti pelätä, onko pieni tyttömme enää hengissä, kun menemme aamulla hänen luokseen sairaalaan.

Tuosta herkuttelusta tuli hyvin nopeasti sellainen pelastusrengas, josta ei halunnut päästää irti. Aina hädän tullessa - ja uskokaa, niitä hetkiä on perheessämme koettu viime vuosien aikana paljon, turvauduimme herkkuihin. Niin ikään myös juhlimme herkuilla, hemmottelimme itseämme herkuilla, söimme vihoissammekin herkkuja. Oikeastaan kaikki tunteet oli helppo käsitellä herkuilla. Vai oliko se niin, että eri tunteet olivat hyvä tekosyy herkuttelulle?

Joka tapauksessa huomasin pian, että minulla on 30kg ylimääräistä! Jopa liian laihasta nuoresta  naisesta oli pullahtanut pyöreä nainen, joka sai jatkuvasti kuulla kyselyjä lasketusta ajasta. Viime vuoden joulukuussa sitten sain tarpeekseni. Kun huomasin, että suklaa alkoi maistua leivältä, eikä se tuonutkaan enää entisenlaista iloa, enkä jaksanut telmiä lasteni kanssa, kuten haluaisin, päätin, että nyt riitää.

Tiesin kuitenkin epäonnistuneista laihdutusyrityksistäni, että tarvitsisin tähän suureen projektiin jonkun toisen tukea. En myöskään halunnut aloittaa mitään pirtelökuuria enää, vaan opetella uuden, terveellisen elämäntavan. En halunnut aloittaa dieettiä, vaan uuden elämän.

Niinpä menin nettiin, etsin tietoa, luin ja luin ja löysin mieleisen personal trainerin, johon otin yhteyttä. Hänellä ei ollut juuri heti mahdollisuus ottaa uutta valmennettavaa, mutta pääsin jonoon. Mikä olikin hyvä, sillä heti joulun jälkeen sairastuin kolme kuukautta kestävään jatkuvaan sairasteluputkeen. Sinä aikana jo päätin, etten turvaudu aina suklaaseen, ja sainkin muutaman kilon pudotettua ennen kuin valmennus alkoi.

Valmennus alkoi toukokuun alussa. Se on ollut tiukkaa työtä. Olen noudattanut ruokavaliota tarkasti, tänä aikana olen saanut herkutella neljä kertaa. Tiukka treeni on kuulunut mukaan myös, mikä on ollut minulle, ei liikunalliselle ihmiselle se kaikkein suurin muutos elämään. Mutta olen ylittänyt itseni jo monta kertaa.

Tiedän, että olen vasta alkumetreillä, eikä kilojakaan ole lähtenyt vasta kuin 13 helmikuun alusta lähtien, mutta alan viimein nähdä jo itsekin muutosta kehossani. Ja tätä aion nyt jatkaa yhä suuremmalla tsempillä. Tässä on kuvat huhtikuun lopulta ja heinäkuun alulta (kauheusvaroitus - älkää pyörtykö!):



lauantai 2. elokuuta 2014

Kesän paras taulu

Näin kesällä ehdottomasti paras taulu ja sisustus on tuo meidän piha ja siitä avautuva näkymä. Vai mitä olette mieltä?





En ole sisällä juurikaan mitään uudistuksia tehnyt, vaan olen nauttinut ulkoelämästä. Saimaalla tuntuu tapahtuvan yhtä sun toista, tänään tuossa meidän edustalla käydään purjehduskilpailuja. Oli hauska tunne herätä starttipistoolin ääneen ja nähdä purjeveneiden kisaavan järvellä.









Koska vasta perustimme kukkapenkit, ei esimerkiksi pionit ole vielä ehtineet tänä kesänä ilostuttaa meitä väriloistollaan. Mutta ehkäpä ensi kesänä jo! Ruusut sen sijaan ovat jo muutamia kukkia tehneet, ja kylläpä ne ovatkin olleet ihania! Tällaisia väriläiskiä on siis nähty jo pihalla tänä kesänä:
  







Mukavia kesäpäivän jatkoa kaikille teille! Olisin kovin iloinen puumerkeistänne! :)

Blog Design by Get Polished