tiistai 19. elokuuta 2014

Kiusaamisesta

Se merkittävä päivä sai jatkoa seuraavana päivänä, kun reippaat pienet eskarilaiser aloittivat eskaritaipaleensa. Jännittyneinä he kävelivät pienet reput selässään taksiin, johon heidät saattelin samalla toivoen, että heillä olisi kiva päivä. Toivoin, etteivät he liikaa toisiaan ikävöisi, kun menivät eri ryhmiin.

Muutaman tunnin kuluttua sitten taksi kurvasi pihalle, ja odotin saavani iloiset pienet eskarilaiset kotiin. Vaan toisin kävi. Jo menomatkalla tytöt olivat joutuneet kiusatuiksi! Toista oli potkittu niin kauan, että hän oli alkanut itkeä kivusta, jonka jälkeen potkija oli alkanut nauraa. Toisen naamaa oli haukuttu rumaksi, haettu vielä tuolta potkijalta vahvistusta ja naurettu sen jälkeen päälle. Epäselvää puhetta oli pilkattu ja naurettu.

Tytöt olivat järkyttyneitä. Tuota naaman haukkumista eivät aluksi meinanneet uskaltaa edes kertoa, sillä heistä se oli niin paha asia, ja tyttö-pienet vielä uskoivat haukkujia, että ovat rumia :( Niin olin minäkin järkyttynyt. En olisi uskonut, että jo ensimmäisenä päivänä joudumme tällaisen eteen. Että eka- ja tokaluokkalaiset tytöt ja pojat kiusaavat nuorempiaan taksissa! Ja noin julmalla tavalla.

Väkisinkin mieleen tulee erilaisuuden hyväksymättömyys. Erityislapsen osa ei ole helppo. Kun ei ole muutoinkaan helppoa poiketa hiukankaan valtavirrasta, niin kun pituus ja puhetapa, jotkut tavatkin kertovat sinun olevan erilainen kuin muut, joudut jatkuvasti alttiiksi arvostelulle, pitkille katseille ja kiusaamisellekin. Kunpa ne kiusaajat ja arvostelijat tietäisivät, miten pitkän ja vaikean matkan tuo erityislapsi on kulkenut päästäkseen tähän päivään. Miten monta kertaa on taistellut kuolemaa vastaan, miten paljon kivuliaita leikkauksia ja toimenpiteitä joutunut kestämään. Miten yksin on joutunut olemaan, miten monta sataa vuorokautta sairaalassa elämään. Kyllä hän varmasti olisi valinnut terveen vauvan elämän, eikä tänä päivänäkään haluaisi olla erilainen kuin muut.

Erilaisuus on kuitenkin rikkaus, ahdasmielisyys vain heikkoutta. Eikä kenenkään lapsen, nuoren tai aikuisen pitäisi joutua kiusatuksi, oli hän sitten erilainen tai samanlainen kuin muut.




35 kommenttia :

  1. Onpa kurjaa, että eskaritaival alkoi noin ikävästi. Kannattaisi varmasti ottaa kyseisten lasten vanhempiin yhteyttä ennen kuin tilanne menee pahemmaksi. Kyllä se on jokaisen vanhemman pahin pelko, että omaa lasta aletaan kiusata koulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Ehdottomasti heti yhteys kiusaajien vanhempiin, kun on kerran näin helppoa selvittää ketkä kiusaajat ovat kun käyttävät samaa taksia. Mitä aiemmin asiaan puututaan, sen paremmin se saadaan loppumaan. Ja taksikuskille myös viestiä, että aikuisena kaikenlaiseen kiusaamiseen on puututtava VÄLITTÖMÄSTI! Itseäni ei juurikaan koulussa kiusattu, mutta näen punaista jos jotakuta kiusataan ja puutun kyllä välittömästi asiaan. Jos tilanne ei muutu, niin ei muuta kuin tekemään rikosilmoitus kiusaajista! Sen viimeistään uskon tepsivän...

      Poista
    2. Niin me tosiaan otettiinkin heti asia puheeksi niiden tahojen kanssa, joihin saatiin yhteys. Toivon todella, että se nyt auttoi.

      Poista
  2. Juu ja taksikuskiakin sais jututtaa, murr... EN TYKKÄÄ!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taksikuski onneksi otti asian heti vakavasti, kun siitä kuuli.

      Poista
    2. Todella hienoa, teiltä onneksi löytyy fiksu kuski :)

      Poista
  3. Voi...olen niin pahoillani tyttöjen puolesta♥ Miten lapset voivat olla noin julmia? Oikein sydämeen sattuu, kun tuota luin.

    VastaaPoista
  4. <3 voi pieniä neitejä, maailma on julma :´(

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Niinpä :( En olisi ikinä uskonut, että tuollaista joutuvat heti ensimmäisenä päivänä kokemaan :(

      Poista
  6. Voi kurjuus! Olen itse ollut koulukiusattu ja vieläkin huomaan itsessäni jälkiä siitä, vaikka nyt elämässä hyvin pärjäänkin. Toisaalta se teki minusta vahvemman ihmisen, mutta aika vähän uusiin ihmisiin luottavan.
    Kun olin vielä päiväkodissa töissä, meillä oli siellä lapsi, jolle tuli pälvikalju ja kaikki hiukset tippuivat. Hänen äitinsä tuli päiväkotiin ja kertoi lapsille, mistä oli kysymys. Ryhmässä oli 4-5 vuotiaita. Lapset kuuntelivat ja kyselivät, enkä ikinä kuullut että tuota lasta olisi kiusattu. Kun hän lähti esikouluun, hän kieltäytyi käyttämästä peruukkia ja toiset hyväksyivät hänet kaljuna. Ehkä sinun pitäisi ottaa audienssi kouluun, luulen, että ymmärrys voi auttaa asiaa ja jos ei, muut keinot täytyy ottaa käyttöön, sillä tuo ei saa jatkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein haluaisi koko koululle asioista puhua, jottei tytöistä tule sen tähden sitten silmätikkuja. Sen olen jo päättänyt, että jos eskariryhmissä kiusaamista alkaa esiintyä, menen sinne puhumaan.

      Poista
  7. tällaisena perhekotiäitinä tällä hetkellä 7 lasta ympärillä pyörii..niin taistelen leijonaäidin tavalla kaikenlaista kiusaamista vastaan...ja ihan varmaan sinäkin...
    meidän lainalapset ovat jo omassa bio elämässään joutuneet jos jonkinmoisten asioiden eteen, niin en siedä Yhtään että heitä kiusataan koulussa taikka muualla...
    meidän uusimman pojan kohdalla uudessa koulussa näin kävi juuri näin, ja samalla alkoi pyöriä iso rumba näiden asioiden tiimoilta, oli opettajan kohtaamista, palaveria, rehtori puuttui asiaan, viimeisenä auttoi se, että istuimme saman pöydän ääressä kiusattu ja kiusaajat sekä heidän vanhempansa ja koulun edustus...tämä oli aikas kova paikka pojille, kun kommenttia asiasta tuli joka suunnalta...
    itse otin tiukkaan puhutteluun siellä pojat ja kerroin kyllä mitä mieltä tästä olemme...ja rehtori kertoi, että seuraava askel on sitten poliisin tapaaminen jollei tämä tähän lopu...
    Ja Onneksi Loppui!
    Tiukasti heti vaan asia käsittelyyn, muuten jäljet jää liian syvälle..valitettavasti
    Ja isosti tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä toivon nyt, että tuo riitti, että opettajat saivat tietää tästä ja varmaankin puhuivat siitä oppilaille. Mutta jos tuo vielä toistuu, niin kyllä todellakin ripitän lapset saman tien!

      Poista
  8. Itse koulukiusattuna voin ehkä jopa hieman samaistua tuohon =( Nyt 6 vuotta olen taistellut tyttären kiusaamisen kanssa.

    Tytärtä on kiusattu koulussa, pilkattu, uhattu tappaa, varastettu tavaroita, piilotettu koululaukku ja takki talvipakkasella roskikseen, lähetetty tekstareita ja viestejä tytölle kotiin. Kun puutuin kiusaajan tekemisiin, hän kehtasi jopa laittaa minulle tekstareita miten oksettava tyttöni on, että häntä ällöttää olla samassa koulussa. Otin yhteyttä hänen vanhempiinsa. Äitinsä ei välitä(ei suomalainen), isäpuolta ei kiinnosta ja isäkin oli juoppo =( Hetkeksi kuitenkin rauhoittui.

    Kunnes taas muutaman kuukauden päästä...sama alkaa toistumaan, mutta nyt jo oli tyttären silloisille kavereille haukuttu että tyttäreni olisi muka haukkunut niitä ja varastanut heidän tavaransa(vaikka selvisi että tämä kiusaaja oli varastanut heiltäkin!!!) Kun jäi tuosta kiinni taas oli hetken rauhallista kunnes taas jatkui....kirjoitteli tyttäreni nimellä NETTIIN kuinka ruma ja läski hän on yms.

    Tämä on ollut yhtä helvettiä! On itketty, on ihmetelty miten joku voi käyttäytyä noin ja miksei vanhemmat puutu kiusaajan tekemisiin... on oltu palavereissa rehtorin, koulukuraattorin, terveydenhoitajan ja jopa poliisin kanssa...

    Tytär pelkäsi mennä kouluun kun ei tiennyt mitä oli sinä päivänä vastassa.

    Ota ihmeessä kiusaajien vanhempiin yhteyttä, sekä opettajiin koulussa jotta ne tietävät tilanteen ja voivat auttaa, tukea ja seurata tilannetta!

    Toivon koko sydämestäni voimia pienille koululaisille <3

    Muistoihin jää varmasti arvet kauaksi tulevaisuuteen, mutta toivottavasti niitä surullisia muistoja ei vain tarvitse enempää kerätä.

    Voimia myös sinulle asioiden selvittelyyn!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kauheaa, miten julman kohtelun kohteeksi tyttäresi on joutunut :( Voimia sinullekin hurjan paljon!!

      Poista
  9. Onpa todella surullista. :( Miten lapset osaavatkin olla niin julmia. Kunpa jokainen saisi olla rauhassa sellainen, kuin on. En voi, kuin toivottaa voimia teille kaikille ja toivoa koko sydämestäni, että tuollainen loppuu ja että ihanat tyttösi saavat aloittaa opintiensä iloisina ja itseensä tyytyväisinä. Meidän vanhempien todellisena tehtävänä on taata kasvatuksessamme se, että lapset ymmärtävät että kaikki ovat erilaisia eikä ketään tule kiusata. Kotoota kaikki lähtee.. Jaksamista!

    VastaaPoista
  10. Voi pieniä. Meillä kanssa poikaa kiusattiin eskarissa ja ensimmäisellä luokalla -ihan kauheaa. Meillä auttoi opettajien puuttuminen asiaan ja se että kiusaajat saivat esim. koulussa jälki-istuntoa. Oliko taksikuski puuttunut tilanteeseen?
    Voimia
    t.Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taksikuski onneksi piti saarnan kiusaajille, kun sai tietää, miten olivat tyttöjä kiusanneet. Ja päätti sitten myös antaa tytöille paikat etupenkiltä, mikä on kyllä aivan mahtava helpotus.

      Poista
  11. Voi kauheeta, nyt mä itken! Toivon hartaasti, että kiusaaminen loppuu tähän paikkaan!!

    VastaaPoista
  12. Ihan hirvittävää :( Oma lapseni on nyt ensimmäisellä luokalla koulussa ja hänkin on erityislapsi, mutta onneksi tähän päivään asti on tullut hyväksytyksi omana itsenään :) Ota heti pikinmiten yhteys kiusaajien vanhempiin ja esikouluun ,että tämä hirvittävä teko ei missään määrin toistuisi !! Kiusaaminen on niin surullista, etää siitä jää ikuiset arvet ja lapset on niin haavoittuvaisia. Erityislapset ei missään määrin poikkea ns.normaaleista lapsista päin vastoin he ovat todella voittajia :) voimia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kiusaaminen jättää todella syvät arvet. Kiitos sinulle <3

      Poista
  13. Kuule..minua on kiusattu aikoinaan kokonaiset yhdeksän vuotta koulussa..olin tavallinen hiljainen lapsi..kiusaaminen jatkui vaikka muutettiin kokonaan toiselle paikkakunnalle..ylä-asteella se vain paheni sekä henkisesti ja fyysisesti..istuin pulpettiin ja aloin kaivaa repustani kirjoja kun tunsin niskassani kovan kivun...minun takaraivoon lässäytettiin paksu kuminauha ja se teki kipeää...välillä lähdin koulusta itkien..enkä kertonut sitä kellekkään.sitten en jaksanut enää, en halunnut mennä kouluun..istuin 8t metsässä pienessä montussa ja seurasin sieltä koska äitini lähtee töihin että pääsen kotiin lämpimään...istuin vintissä jonne olin tehnyt pesän itselleni jottei veljeni jotka tulivat korjaamaan autojaan, niin tiennyt että olinkin kotona..makasin 6t tuntia sängyn alla jonka eteen olin laittanut pahvilaatikoita ettei kukaan nähnyt minua etten ollut koulussa...se oli kamalaa, ja sitten kamalista kamalin tapahtui opettaja soitti kotiin ja arvaa, äitini hakkasi minut siitä hyvästä..koska olin ollut lintsari...en uskaltanut kertoa äidilleni missä vika koska totta olisin taas saanut selkääni...Peruskoulu meni todella huonosti 8lk..sain ehdot historiasta ja kun menin kotiin todistuksen kanssa äitini sai hirveät raivarit..hakkasi henkarilla minua...huusi ja riehui, itkin niin että silmäni turposi ja aina kun kuulin että äiti tuli huoneeseeni yläkertaan pelkäsin että se huutaa taas ja hakkaa...no niinhän siinä kävi kun en osannut vastata hänen kysymyksiin luetusta historian kirjasta..se oli pelkoa pelon päälle..
    Nyt kerron sinulle että ole iloinen ensiksi siitä että lapsesi kertoi asian heti sinulle...nyt on sinun tehtävä ottaa asia heti esille...sillä mitä aikaisemmin tuohon puututaan sitä nopeammin tuollainen käytös saadaan kytkettyä pois kiusaajalta..ja jos se ei onnistu koulun kautta on sinun taisteltava lapsesi puolesta ja keskusteltava kiusaajan vanhempien kanssa..älä jätä tuota asiaa selvittämättä, sillä kyse on sinun lapsesi tulevaisuudesta...minua oikeasti itkettää kun luin tekstisi...ja tiedän itse ja tunnen sisälläni tuon tuskan joka kiusatulle tulee...monet pelkäävät että jos puuttuu asiaan, niin se vaan lisääntyy ei se ei lisäänny sillä kerro lapsellesi, että olet hänen tukena kaikissa asioissa ja hän voi kertoa kaiken sinulle, sillä yleensä kiusattu alkaa pelätä kertoa totuuksia kun kaverit alkaa uhkailemaan et saat lisää selkääsi jos kerrot kotona äidille..siksi he sanovat noin koska tietävät itsekkin että kiusaaminen on väärin..ja pelkäävät tulla paljastetuksi..
    Se että jos asialle ei tee mitään kiusaajia vaan lisääntyy se kasvaa kulovalkean tavoin kohta kiusaajia on kaksi, kolme jne jne...minua loppujen lopuksi kiusasi koko koulu..ja kerroin vaan murusen tuosta mitä minä sain kokea..nyt olen 49-v ja edelleen tuo koulukiusattuna oleminen on muistoissa kuin eilinen päivä...ja kärsin sen tuomista ongelmista edelleen..Toki ikä on tunut rohkeutta ja itse varmuutta enemmän...jäljet se jättää ja pysyvät..sitä välillä vaan kysyy että MIKSI?
    Voimia teille toivottavasti kirjoituksestani oli hyötyä..minua ei enää hävetä kertoa tuosta asiasta sillä..se on osa minun vahvuuttani ymmärtää heikompia ja voin hyödyntää kaiken siten että minä tiedän mistä puhun..Joskus olisi kiva kertoa tarinani aivan livenä vaikka televisiossa muta siihen en pysty..sillä saan paniikki kohtauksen koska ne ovat vaan niin vaikeita käsitellä..ja haavat aukeaisivat uudelleen...Mutta teille toivon totisesti että se mikä alkoi loppuisi myös hyvinkin pian :) Mukavaa keskiviikkoa teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Hannele, miten kauheita oletkaan joutunut kokemaan :( Tulin niin kovin surulliseksi tästä, ja olen samalla todella kiitollinen, että uskalsit tämän minulle kertoa <3 Kiitos sinulle hurjan paljon, olet todellinen Taistelija <3

      Poista
  14. Itku pääsi täällä. Itsekin erityislapsen (aikuinen jo) olen paljon erilaisia tilanteita ja tunteita läpikäynyt.

    Toivottavasti kiusaaminen loppuu!!!

    VastaaPoista
  15. Sattumalta eksyin blogiisi (ensimmäistä kertaa) ja heti oli pakko jättää kommentti. Tämä kirjoitus kosketti niin. Äitinä ja keskosia hoitaneena surettaa pienten tyttöjesi puolesta ja myös koko perheen. En pysty edes kuvittelemaan kuinka rankkoja aikoja olette kokeneet. Selasin blogiasi ja en voi kun sanoa että sinulla on aivan ihanat, kauniit pienet tytöt. Miten joku voi sanoa heitä rumiksi? Ole ylpeä vahvoista pienistä tyttäristäsi, jotka ovat ponnistelleet päästäkseen normaaliin elämään. Toivottavasti se tekee teistä kaikista vahvempia. Minullekin tulee ylpeys, vaikka en teitä tunnekaan. :) Hengityskonekuva oli niin tuttu. Ihana oli nähdä, että siitä on selvitty ja taisteltu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon sinulle <3 Tuo pieni tyttöni joutui elämään sairaalassa 1v2kk:tta ennen kuin pääsi kotiin, joten hän todellakin on joutunut kokemaan jo elämässään niin paljon, ettei sitä moni edes ymmärrä.

      Poista
  16. Koulukiusaaminen on aina ihan kamalaa. Minä myös toivon suuresti että jokainen saisi olla sellainen kun on. Ja kun miettii että jos JO eskarissa aloitetaan niin mitä se on sitten kun siirrytään ala-asteelle ja yläasteelle? Yhteys kiusaajien kotiin ja opettajille tieto niin saadaan kiusaaminen loppumaan.

    Minä itse olen joutunut koulukiusatuksi ala-asteella . Se ei mukavaa todellakaan ole. Se voi näkyä vielä aikuisiälläkin.

    Toivottavasti kiusaaminen saadaan heti loppumaan!

    VastaaPoista

Kultainen kiitos kommentistasi:)

Blog Design by Get Polished