tiistai 21. elokuuta 2012

Elokuun tunnelmia

Minä olen koko sydämestäni syksyihminen. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin tummenevat illat, kynttilöiden valo ja sateen ropina katolla. Silloin voi sytyttää takan, laittaa villasukat jalkaan ja istua sohvalle viltin alle kädessä kupponen kuumaa teetä. Oih, ihan pian tämä aika on jo käsillä!

Yksi syksyn merkki on lakastuneet kesäkukat. Ne raivasin eilen pois ja laittelin tilalle hiukan alkusyksyn väriloistoa. Monta kukkaa en tosin raaskinut ostaa, koska tämä alkusyksy on melko lyhyt aika kuitenkin ja pian saa jo laitella callunoita ruukkuihin, mutta hiukan edes.

Harvemmin tuleekaan postailtua etupihaltamme, jossa ei kyllä ole paljon postattavaakaan;) Nytkään kuviin ei päässyt kuin ulko-oven edusta, jota hiukan kohensin syysistutuksilla. Ja huomasimpa valokuvista, että hei, meillähän on tuossa etuoven yläpuolella paljas ikkuna! Hih, tässä on asuttu melkeinpä päivälleen 7 vuotta ja nyt tuon hoksasin! Piuhat on pitkät blondilla, vai miten se meneekään...Nyt sormet sitten syyhyää jo, mitä kaikkea tuohon ikkunaan keksinkään!

Mutta ai niin, niitä kuvia. Tässä niitä tulee:




Meillä olisi tarkoitus maalata talon puuosat valkoiseksi lähivuosina ja samalla ulko-ovikin kokee ehostuksen. Mutta toistaiseksi mennään nyt näin.

Nyt taidan pyörähtää pikaisella blogikierroksella ja sitten onkin laitettava hihat heilumaan. Tänään talon täyttää 7-9-vuotiaat neitokaiset meidän 8-vuotiaan tyttösen synttäreiden merkeissä ja juhlat juhlitaan top modelsien henkeen. Tiedossa on siis kampauksia, kauniita kynsiä, lukuisia vaatteita ja salaman välkettä:)
Mukavaa päivää kaikille!

torstai 16. elokuuta 2012

Uusia ja vanhoja tuulia

Meillä oli taas oikein mukava viikko kuntoututuksessa. Rankkaahan se aina on, mutta sitäkin antoisampaa ja voimauttavampaa. Kuntoutuskeskuksen ympäristö on tavattoman rauhoittava vanhoine rakennuksineen. Jo siitä ympäristöstä saa valtavasti voimaa. Seuraava jakso on taas ensi kuussa, enkä malttaisi odottaa.


Ikävä kyllä nappasimme tuolta tällä kertaa mukaamme muutakin kuin voimaa ja työkaluja arkeen tällä kertaa, nimittäin melko sitkeän flunssapöpön, jonka kourissa olemme nyt tämän viikon olleet. Nyt alkaa onneksi hiukan helpottaa, vaikka minulla ja miehellä vielä kuumetta onkin hiukan ja pienet ja esikoinen ovat hurjassa nuhassa ja yskässä. No, tämä se on vaan syksyn merkki aina! Onneksi meillä on huomenna omaishoidonvapaat tiedossa, joten pääsemme miehen kanssa lepäämään viimeisimmätkin pöpöt pois. Tosin sitä en tiedä, miten paljon maltamme levätä, koska matkustamme toiseen kaupunkiin. Saamme vallata ystäviemme kodin ja luultavasti kaupungin kaikki kaupatkin taas kerran;)

Vaikka kesä olikin sateisin miesmuistiin, niin nyt sitä lämpöä sitten riittää, kun koulutkin alkoivat. No, eipähän ainakaan tarvitse pienten koululaisten kastua koulumatkallaan! Olen onnistunut kuivattamaan lähes kaikki kesäkukkani nuutumispisteeseen, mutta onneksi perennat jaksavat vielä kukkia, ainakin osa niistä. Mikäs tämän keltaisen kukan nimi onkaan? Joka ikinen kevät ja alkukesä aina tuskailen tämän rehottavien lehtien kanssa, mutta sitten alkukesästä vain huokailen ihastuksesta tämän keltaisen loiston edessä.



Mutta niin se vaan on myönnettävä, että kesä alkaa olla takanapäin ja on aika alkaa suunnitella syksyä. Meillä onkin melkoisen jännittävä syksy tiedossa, sillä pikku tyttöset lähtevät osa-aikaiseen kuntouttavaan päivähoitoon, ja sekös jo äitiä jännittää! Kaikki menee varmasti hyvin, mutta kun minulla ei tuosta päiväkotielämästä ole omien lasten kohdalla mitään käsitystä, niin olen vähän pyörällä päästäni. Niin vain pitäisi osata päästää irti ja antaa tyttösteni kävellä uuteen maailmaan...

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

perjantai 3. elokuuta 2012

Kiitos kaikille ihanista kommenteista alempaan postaukseeni:) Ja anteeksi, että olen ollut edelleen kovin hiljaa, mutta ehkä tässä taas syksyn alkaessa löydän uutta virtaa tähän bloggailuunkin. Muiden blogeja olen kyllä käynyt lukemassa ahkeraan ja yrittänyt aina silloin tällöin puumerkkejäkin jättää. Nyt kuitenkin on jo aika päivittää tätä omaakin blogia, toivottavasti te olette siellä ruudun toisella puolella jaksaneet odotella tätä, ettekä ole ihan täysin hypänneet kelkasta pois! :)

Kerroin silloin Rodoksen loman jälkeen, että ostin sieltä pieniä juttuja. Tässä on yksi niistä. Eli tämä hellyyttävä lapsipatsas oli aivan pakko napata paikallisesta patsaskaupasta mukaani. Tässä on vain jotain kovin herkkää ja kaunista. Vanhan vauvakuvan löysin kirpputorilta ja se sopi kuin nakutettu patsaan alle.


Meillä on isi nyt palanut reissultaan ja pikku hiljaa olemme taas rakentaneet arkea uudestaan. Reissun aikana kävin muutamissa sisustuspuodeissa tässä lähialueella ja kiertelin kirppareita. Chrstine-pupu saikin eräältä sisustuspuotivisiitiltä kaverin vierelleen, ei käy niin yksinäiseksi olo pupuneitosella. Tosin saattaapa olla, että pupuneitoset loikkivat vielä eri paikkoihin täällä olohuoneessa, katsotaan nyt kuinka käy.


Isovanhemmillani ja vanhemmillani oli kauniita kaupunkiastioita, kun olin nuorempi. Äitini ehti luovuttaa kaikki kauniit lautaset pois juuri viime syksynä ennen kuin ehdin kertoa, että niistä pidän. Nyt sitten löysin vastaavia lautasia kirpputorilta ja pakkohan nekin oli mukaan ottaa, vaikkeivat ruusuastioita olekaan! Mutta näissä on jotain ihanaa tunnelmaa ja muistoja ovat täynnä, vaikka eivät meidän suvun lautasia olekaan. Kynttilänjalat sen sijaan sain isosetäni jäämistöstä.


Monet blogistit ovat kertoneet, kuinka ovat viime aikoina karsineet tavaroita hiukan vähemmäksi. Minä hamsteri en vain sitä osaa tehdä. Päin vastoin, tuntuu, että tavaroita pursuaa nyt joka paikasta enemmän kuin koskaan! Mutta kun ne vain ovat niin tavattoman kauniita, niin en niitä halua piiloonkaan pistää.

Sain rakkaalta ystävältäni aivan ihanan tarjottimen, joka löysi nyt paikkansa hellan päältä. Siinä sen kaunis kuviointi tulee hienosti esille.




Minä kun olen tällainen tasapaksu pullero, niin arvaatte varmaan, mahtuuko päälleni mitkään kauniit creemin mekot, joita vähän väliä käyn eri sisustusliikkeiden sivustolla kuolaamassa. Mutta löysin sittenkin aivan ihanan mekon, joka sopii tällaiselle omenamahallekin! Tässä on ihana juhlia kesäjuhlia ja pistinpä tämän päälle, kun käytiin isi hakemassa lentokentältä. Voi että, miten kovin tästä mekosta pidänkään!

 


Ja tässä nyt sitten uskaltaudun ihan omalla naamallanikin teille toivottamaan Oikein ihanaa viikonloppua! Me lähdemme maanantaina taas kuntoutusviikolle, joten tulee taas pienoinen blogitauko. Toivottavasti ette minua jätä kuitenkaan kokonaan!:)


Blog Design by Get Polished