keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Tilkkuiluja ja tuunausta

Hih, meillä kyllä vastoinkäymiset jatkuu, vaikka mitä tekisi! Pääsimme tosiaan sairaalasta perjantaina ja olin jo kovasti odottanut, että nyt pääsen bloggailemaankin kunnolla. Vaan eikös mitä, meiltä hajosi tietokone! Pöytäkone teki täysin stopin. Mies sai nyt onneksi tämän vanhan läppärin korjattua, joten nyt pääsen jo nettiin, mutta edelleen on suuri arvoitus ja jännityksen aihe, menikö meillä nyt kaikki kuvat sen siliän tien! Meidän kun oli tarkoitus ostaa uusi kovalevy heti, kun siihen on varaa. Mutta ei sitten ehditty. En nyt pysty edes ajattelemaan noita kuvia, sillä niiden on kyllä ihan pakko olla säilyneet.

Mutta jospa ne suurimmat vastoinkäymiset olisi nyt tässä. Tosin yksi suuri murhe meidän elämässä on edelleen. Poikani on hyvin, hyvin vakavasti sairas. Ja se koskee sydämeeni enemmän kuin mikään muu. Ensi kuun Meidän Perhe- lehdessä tulee olemaan haastatteluni koskien poikani masennusta. Vielä haastattelua antaessani poikani oli kotona, enkä osannut kuvitellakaan, miten suureen mustaan aukkoon vielä joutuisimme. Pakko kuitenkin on uskoa, että tästä kaikesta vielä selvitään, koko perhe, hengissä.

Mutta keskitytäämpä nyt siihen, mikä tämän bloginkin idea on, eli sisustamiseen :) Lupailinkin viimeksi laittaa kuvia uudesta aarteestani ja tässä se nyt sitten on. Eli sain tällaisen vanhan lankkupöydän olohuoneeseemme. Minun oli ensin tarkoitus tehdä siihen uusi päällinen vanhoista harmaista lankuista, mutta koska tämä on niin ihanasti kallellaan alkuperäisine lankkuineen, niin enhän tuohon raaskinut vielä puuttua. Tuohon on kuulunut aikoinaan laatikko, mutta se on aikojen saatossa hävinnyt. Niinpä rakas mieheni rakensi pöytään pohjan ja erikseen vielä hyllyn kaukosäätimille. Minä tein sabluunalla pöytään La Maison tekstin, joka tosin ei onnistunut ihan toivotulla tavalla, joten sitä pitää vielä tuunailla:)

Ompelukone on myös surrannut täällä. Aikoinaan tilasin Pikkuiidan puodista kangastilkkuja viirejä varten, mutta ne jäi sitten ompelematta. Nyt sain inspiksen ommella kunnon tilkkutäkin olohuoneen sohvalle, joten sinne meni sitten ne tilkut. Ompelin täkin toiselle puolelle yksivärisen kankaan ja väliin laitoin kunnon peiton, jotta tilkkupeitto on oikein lämmin. Näin ne värit hiukan valtaavat alaa täällä kotona näköjään:)


Nyt pitäisi saada kyllä vielä kunnon kimppu keväisiä tulppaaneja maljakkoon lisäväriä tuomaan! :)
Oikein mukavaa keskiviikon jatkoa kaikille! Pitäkää itsenne lämpiminä!

13 kommenttia :

  1. Lämpimiä ajatuksia lähetän sinne<3
    Just tuossa äsken ajattelin että pitäisköhän jonkinsorttinen tilkkupeitto väsäillä ja kai se on ryhdyttävä tuumasta toimeen,niin kauniilta näyttää sinun tekemäsi:)Samoin pöydästä tuli ihana<3 Mukavaa keskiviikkoa sinullekin<3

    VastaaPoista
  2. Voi, miten ikävää, tuo poikasi sairaus.
    Voin kokemuksesta kertoa, että siitäkin kuilunpohjaststa on mahdollisuus nousta. Aikaa se vaatii, mutta ylös sieltä tullaan.

    Voimia sinulle ja perheellesi ja pojallesi enkeleitä suojaksi.♥

    VastaaPoista
  3. Voimahali <3

    Hieno pöytä :) kiva paikka kakelle ;)

    VastaaPoista
  4. Ihana tuunaus, kaunis lopputulos!

    Ikävä lukea tuollaista tekstiä. Toivon todella, että kaikki kääntyy parhain päin. Kamalasti nyt vaan tahdon voimaa ja positiivisia ajatuksia <3

    VastaaPoista
  5. Kunnioitettavaa tuollainen, että olette valmiita jakamaan perheenne vaikeudet myös suomen kansan kesken.. Niin moni perhe varmasti kokee vertaistukimaista apua lukiessaan esimerkiksi kirjaasi tai tulevaa lehtiartikkelia. Kumarrus teidän perheelle ja voimia paljon!

    VastaaPoista
  6. Paljon paljon voimia teidän perheelle! <3

    VastaaPoista
  7. Jaksamista huolien keskellä! mukavaa lukea, että kaiken raskaan keskellä jaksat etsiä iloa vanhasta pöydästä, käsitöistä ja kimpusta tulppaaneja. Mutta niinhän se ihminen on varmasti rakennettu...ei tätä elämää ihmiset muuten jaksaisikaan! Ilo tulee vielä varmasti poikasikin elämään!

    VastaaPoista
  8. Voimaa ja tsemppiä sekä yhdessäoloa koko perheelle!
    Kaunis tuli pöydästä ja tilkkupeitossa on ihanat värit.Todella kaunis=)

    VastaaPoista
  9. Kiitos Jasmiina:)

    Kirsi, kiitos<3

    Irmastiina, kiitos rohkaisustasi<3 On hyvin lohduttavaa kuulla, että tuostakin suosta voi ylös nousta<3

    Kiitos KoivukujanRiikka<3

    Paljon kiitoksia, Jansku<3

    Kiitos paljon Memmi<3 Se olikin ainoa syy, miksi suostuin tuohon haastatteluun, että siitä voi olla apua jollekin toiselle vanhemmalle tai lapselle. Lapsen masennuskin on jonkinlainen tabu edelleen, ja monet tuntuvat ajattelevan, että vanhemmissa tai lapsessa on jotain vikaa, kun lapsi masentuu. Mutta masennus on sairaus siinä, missä muutkin, eikä se katso, kuka siihen sairastuu:(

    Kiitos Hanne<3

    Kiitos Ansku!<3 Niin se vain on, että iloa on löydettävä sieltä, missä sitä on ja tämä sisustaminen on sellaista "turhanpäiväistä hölynpölyä", josta saan valtavasti voimaa. Tämä on kunnon vastapainoa kaikille rankoille, vakaville asioille.

    Kiitos paljon, Pitsienkeli<3

    VastaaPoista
  10. Onpas hieno pöytä. Todella löytö!!!

    VastaaPoista
  11. Ai sä ostit sen pöydän ;D Ihana se on kyllä! Ja kiva, kun mies sai rakennettua laatikon paikalle pienen tason, hyvä jemma kaukosäätimille!

    Ihanan tilkkutäkin olet ommellut! Mullakin on suunnitelmissa sitten tytön uuteen sänkyyn ommella päiväpeitoksi tilkkupeitto, olen jo kankaita ihaillut ja mietiskellyt nettikaupassa, mutten vielä tilannut...

    Tuo pojan tilanne surettaa kamalasti...voi kunpa saisin otettua edes vähän taakkaasi pois... Voimia!

    Halaus :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos Hanna-Riikka, minäkin pidän siitä kovasti:)

    Liisa, joo, kyllä mie sitten päädyin pöytään ja olen siihen kyllä tosi tyytyväinen. Onpas tuohon kätevä laskea iltasella teekupponen, kun istahtaa telkkarin ääreen:) Ja kiitos, tuo oli miun ensimmäinen tilkkutyö ja eihän se ihan nappiin mennyt, mutta kiva tuli kuitenkin:)
    Kiitos Liisa<3<3

    VastaaPoista

Kultainen kiitos kommentistasi:)

Blog Design by Get Polished