keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kehdon tuunaus

Vihdoin olen päässyt kehdonkin kimppuun. Hioin sen, mutta päätin hiomisen jälkeen, että kyllä se saakin jäädä tuon väriseksi. Ei tuo väri nyt välttämättä meidän sisustukseen sovi, mutta on kaunis väripilkku ja sopii kaikkiin vanhoihin esineisiin kuitenkin hyvin. Kehtoon laitoin Mailegin pupun seuraksi äitini vanhan tilkkupeiton, hän on sen saanut äidiltään, kun lähti opiskelemaan.
Minulla olisi nyt ihan hirmuinen hinku sisustaa, mutta rahatilanne ei sitä salli. Miten ihana olisikin tarttua pensselin varteen ja tuunailla huonekaluja! Tai hankkia jotain kivaa uutta kotiin. Tai tuonne puutarhaan. Pää on täynnä ideoita, mutta lompakko tyhjä, joten pitää nyt vain malttaa sulatella ideoita:)

Mutta se pitää jo kertoa, että eilen ystäväni sanoi, että saan mennä heidän vanhaan aittaan penkomaan, mitä sieltä löytyy! Hän ei välitä vanhoista tavaroista, mutta aitta on kuulema niitä täynnä. Voi että, en meinannut eilen penkilläni pysyä, kun tuon kuulin! Se on varmasti ihan aarreaitta! Toivottavasti pääsisin sinne pian:) Äitini myös kertoi, että hän oli löytänyt vanhoja valokuvia äidistään ja isoisoäidistäni ja lupasi antaa ne minulle, oih! Kyllä omassa sukuhistoriassa on sitä jotakin....

Minkä verran te tiedätte omasta sukuhistoriastanne? Minä tiedän todella vähän, mutta olen alkanut nyt kiinnostua siitä enemmän ja yritän saada lisätietoja. Olisi ihana tietää sukujen tarinat monen vuosikymmenen, vuosisatojenkin taa!

Oikein ihanaa keskiviikon jatkoa!

14 kommenttia :

  1. Mistä löytäisin ystävän, joka antaisi ihania vanhoja tavaroita aitastaan hakea.... olet onnekas.

    Kummasti mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän sukujuuret alkavat kiinnostaa.... mielestäni tiedän aika paljon sukuni historiaa äidinpuolelta, vähemmän isänpuolelta..:)

    VastaaPoista
  2. Kehto on kaunis sävyltään ja jos mieli muuttuu, niin ainahan sen voi myöhemminkin laittaa toiveittensa sävyn mukaiseksi.
    Onpa sinulla mitä odottaa päästä penkomaan aarreaittaan, siellä varmasti vierähtää aika jos tovikin...
    Vanhat valokuvat omasta suvusta on ehdottomasti tallentamisen arvoisia.
    Minulla on meidän suvusta sukukirja,
    1500-luvulta alkaen, sieltä tarinoita.

    Samoin kiitos itsellesi oikein hyvää keskiviikon jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Tuohan on helppo muuttaa myöhemmin tuo kehdon väri jos alkaa kirkkaampi sävy kyllästyttämään.Onpa ihana tuo vanha peitto.Miks mulla ei ole tuollaista ystävää jolla on vanha aitta pulloollaan tavaraa mutta ei itse halua sitä :D

    VastaaPoista
  4. Ihana ystävä sinulla!! Tuohon on oikein sateenkaaren pää -aarre :)

    Meillä tehdään sukututkimusta koko ajan sekä äidin että isän puolelta, joten melko hyvin on tiedossa. Lisäksi meillä on muutenkin sellainen suku, että ollaan paljon yhdessä ja juhliin kutsutaan "kaikki". Nyt kun meille on tulossa vanhimman neidin rippijuhlat, olen pakosta joutunut karsimaan sukulaisia, koska he eivät kertakaikkiaan meille mahdu ja vieraita on tulossa yli 100 (minun puolelta siis).

    Sukututkimus on sellaista, että siihen jää kiinni. Itse tutkin parhaillani äitini sodan aikaan Kanadaan muuttanutta siskoa, jota ei koskaan ole "löydetty". Jälkeläisiä olen (?) nyt löytänyt, joten katsotaan, miten käy :)

    VastaaPoista
  5. Mistä tunnet sä ystävän.... Siitä, että se päästää aittaansa!!! ;D Ihanaa, täällä aletaan kateudesta vihertyä!!!

    Niin mäkin haluisin maalata ja ostaa uusia/käytettykä huonekaluja mutku rahapussissa muutaman kolikon lisäks asustaa Matti niin... =/

    Ihana tuo kehto, mä meinaan tässä joku päivä mennä hakemaan meiltä kotoa mun vanhan kehdon, jonka iskä on tehnyt. Kun nyt on saatu keittiö viho viimein olkkarista pois ;D

    VastaaPoista
  6. Irmastiina, tämä tuli minulle niin yllätyksenä, että olen ihan häkellyksissäni itsekin:)
    Niin se vain tuntuu olevan, että mitä enemmän vuosia kertyy, sitä enemmän alkaa omat sukujuuret kiinnostaa:)

    Sirkka, niinpä, ainahan tuon voi myöhemmin maalata, jos haluaa. Oih, tuo on varmasti tosi mielenkiintoista, kun pääsee noin pitkälle lukemaan omaa sukuhistoriaansa!

    Anne, en minäkään tiennyt, että minulla on;)

    Mia, niin on, ihan sateenkaaren päässä oleva aarre!:) Onpa mielenkiintoista ja jännittävää tuo etsimisprojektisi! Kerrohan sitten, mitä selviää!:)

    Senni, älä nyt sentään vihreäksi muutu:) Kiva juttu, laitahan sitten kuvia kehdostasi, on varmasti ihana:)

    VastaaPoista
  7. Kehto on kyllä kaunis juuri noinkin :)

    Minäkin tiedän suvustani jotain ainakin isoisovanhempiini asti...vanhemmiten alkaa tosiaan enemmän kiinnostaakin... Meidänkin suvusta äidin puolelta on tehty sukututkimusta ja tehdään kai yhä. Peipposta varten olen alkanut urkkia mieheni puolelta tietoja esivanhemmista, että olisi edes jotain tietoja tytölle sieltäkin myöhemmin...

    Nyt touko-kesäkuussa Suomessa ollessani sain äidiltäni toivomani vanhan valokuvan...nimittäin äitini vanhempien kihlakuvan! Se vielä odottaa täydellisten raamejen löytymistä, mutta saa olla siihenkin asti esillä tuossa kaapin päällä. Ihana :)

    Voi, että mikä ihana aarteenetsintä sinua odottaakaan siellä ystäväsi aitassa! Aivan mahtavaa! Itsekin juuri mietiskelin, että kumpa pääsisin joskus mummolan vanhaan aittaa tutkimaan vanhoja tavaroita, ennen kuin ne kaikki on hävitetty...

    VastaaPoista
  8. Ihanan blogin löysin, jään lukijaksesi. Innolla odotan syksyllä ilmestyvää kirjaasi =)

    -Tuija-

    VastaaPoista
  9. Hei! Ihana kehto siellä! Ja joo... tuollaisia ystäviä saisi olla kaikilla! :) Sukututkimus on mielenkiintoista ja luulenpa kun kiireet joskus helpottavat minäkin alan tutkimaan sukuja. Isäni sukua on tutkittu 1600 -luvulle saakka. Mielenkiintoista! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  10. Kiitos sinulle kommentistasi,
    kaunis on kehto noinkin ja aina tosiaan voi myöhemmin maalata jos siltä tuntuu...Ihanaa kun pääset penkomaan wanhoja tavaroita, kuvia niistä varmaan saadaan nähdä :)
    Hyvää loppuviikkoa !

    VastaaPoista
  11. Kaunis kehto..tykkään kovasti..väri on ihana...
    Mistä olet löytänyt noin kauniin taustan blogillesi..

    VastaaPoista
  12. Liisa, oih, tuo kihlakuva on varmasti ihana! Minäkin sain tänään äidiltäni paljon vanhoja valokuvia ja joukossa oli äitini äidin ja tämän uuden miehen hääkuva. Kyllä noissa kuvissa on sitten paljon tunnearvoa<3 Kyllä aikamoinen aarteenmetsästys odottaa, en meinaa oikein uskoa sitä vielä todeksikaan:)En osaa oikein edes toivoa mitä sieltä toivoisin löytäväni, vaan odotan jo innolla ihan vain sitä penkomista:)

    Tuija, kiitos paljon ja lämpimästi tervetuloa lukijakseni<3

    PiiaS, oih, onpa pitkälle suvusta tietoa, tosi mielenkiintoista!

    Maarit, kyllä ihan varmasti laitan sitten kuvia:)

    Krisse, kiitos:) En nyt muista, miltä sivustolta tämän otin, mutta heti kun muistan, niin kerron sen kyllä!:)

    VastaaPoista
  13. Nätti minustakin kehdon väri...Ja voi sinua onnekasta kun pääset tonkiaisiin :)

    VastaaPoista
  14. Meillä on kaksi suvussa kiertänyttä esinettä. Vanha sänky, joka on jo isosiäitini vanhemmilla ainakin ollut. Tuo sänky päätyi lopulta talon myynnin yhteydessä museoon. Enää jäljellä on kehto, joka perinteen mukaan menee vanhimmalle tyttärelle. Tällä hetkellä se on siskollani, mutta hän ei lapsia hanki. Olen koittanut häneltä lehtiä pyytää, ehkä joskus onnistuen. Kehto on samoilta ajoilta kuin sänky. Myydä niitä ei kuulemma saa, että jos eroon haluaa niin museoon pitää toimittaa.

    VastaaPoista

Kultainen kiitos kommentistasi:)

Blog Design by Get Polished