sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Mikä helmi!!

Voi että elämä voikin yllättää ihan odottamatta. Miehen veli soitti meille tänään, haluaisimmeko hänen avovaimonsa vanhan pöydän vuodelta 1911. Arvatkaapa vaan, mitä siihen vastasin?;) Mutta enpä arvannutkaan, millaisen kaunokaisen saisimme! Mielettömän upeaa käsityötä, todella kaunis. Miehen veli oli sitä mieltä, että pöytää tarvitsisi vain hiukan hioa ja maalata, mutta minä näytin sille hiukan pölyrättiä ja se on siinä:) Pöytävanhus on täydellinen juuri tuollaisena kuin on, halkeamineen kaikkineen. Vai mitä olette tästä vanhuksesta mieltä? Kiitos Päivi suunnattomasti!<3



15 kommenttia :

  1. No on kyllä mielettömän kaunis!!! :)

    VastaaPoista
  2. Todella hieno! Tossa on vàhàn samaa fiilista kun meidàn sisilialaishuonekaluissa, vàri on vaan kivepi :)

    VastaaPoista
  3. Ehdottomasti kannatti ottaa!!
    Todella hieno pöytä:)

    VastaaPoista
  4. Voi miten kaunis!
    Miten joku voikaan luopua noin hienosta ja vanhasta pöydästä? Kävi sinulle hyvä tuuri
    ja pienet roiroisuudethan vain lisäävät pöydän arvoa!

    VastaaPoista
  5. Todellinen Helmi!
    Kertakaikkinen kaunotar!
    Onnea uudelle omistajalle :))

    VastaaPoista
  6. On kyllä todella kaunis pöytä!

    VastaaPoista
  7. Vautsi, on kyllä upea ilmestys! :) mitäs turhaa kunnosteleman jos ns. rakenteissa ei mitään vikaa. Vanha patina ja kuluneisuus on aina kaunista! <3

    VastaaPoista
  8. Tosi kaunis pöytä ja juuri näin, patina ja roso kuuluu asiaan :)
    Onnea lahjasta !

    VastaaPoista
  9. Kaunis pöytä, aivan ihana!
    Tulin vastavierailulle ja tykästyin-jäin lukijaksi! :)

    VastaaPoista
  10. Jestas että on upea pöytä! Miten kukaan tuollaisesta ihanuudesta raaskii luopua? Mutta hyvä sulle kun raaski, hih :) Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  11. Vau vau ja vau!!! Siis aivan mieletön!
    Kylläpä onni sinua potkaisi, kun sait noin kauniin, vanhan pöydän omaksi, lahjaksi :)
    Ja kyllä, pöytä on juuri noin ihana, kaikkinen kulumineen :)
    Mukavaa alkanutta uutta kevätviikkoa!

    VastaaPoista
  12. pmm, niinpä:)

    Senni, niin minustakin:)

    Anna, teillä on siis kauniita huonekaluja siellä:)

    Mia, olen samaa mieltä:)

    Irmastiina, ilmeisesti luopuminen otti tiukille, mutta ainakin pöytä tuli kotiin, jossa sitä arvostetaan kovasti:)

    Marika, kiitos:)

    Johanna, niin minustakin:)

    Jansku, niin minäkin ajattelen, että vanha patina on vain kaunista:)

    Maarit, kiitos:)

    Christina, mukavaa, kun tulit lukijakseni:)

    Virpi, tiukkaa tosiaan hänelle teki, mutta olen hyvin, hyvin onnellinen ja kiitollinen, että sain tuon:) Annan pöydälle ainakin erittäin rakastavan ja arvostavan kodin:)Kiitos, samoin sinulle!

    Liisa, kyllä tosiaan potkaisi! Ja kyllähän siinä kävi niin, että itku tuli, kun iltasella pöytää katselin, oli niin kovin kiitollinen ja onnekas olo:') Kiitos, samoin sinulle!

    VastaaPoista
  13. Todella ihana pöytä! Ihana kun suvuissa on tuollaisia aarteita! Olen monen monta kertaa haaveillut, että meidänkin suvussa olisi joku, jonka vintiltä voisi mennä kaivelemaan aarteita.. Meillä kun ei ole niitä paikkoja... Kyllä kannattaa ehdottomasti vaalia tuollaista aarretta! Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle ja perheelle!

    VastaaPoista
  14. PiiaS, minäkin olen aina kateellisena kuunnellut, kun toiset ovat päässeet suvun vanhoille ullakoille ja aittojen perukoille penkomaan:) Olisi se vaan jännittävää ja ihanaa! Tämä on nyt mielestäni todellinen aarre ja olen siitä tavattoman onnellinen:) Kiitos, samoin sinullekin!

    VastaaPoista

Kultainen kiitos kommentistasi:)

Blog Design by Get Polished